maanantai 30. kesäkuuta 2014

Robin Hood






HÄN

saa kukoistamaan

ihminen joka saa
joka päivä
sydämen sykkimään
saa hymyn huulille
olemalla hän

ihminen joka saa kuulemaan oman äänen
saa näkemään itsensä
sellaisena kuin on
arvokkaana

ihminen joka saa
kukoistamaan

HÄN

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Jonakin päivänä minä

[[Jonakin päivänä kirjoitan sinusta runon,
jonakin päivänä vielä teen sen!
- ja silloin myös sanon mitä minulle todella merkitset:
iho iholta, sormi sormelta
lasken rakkautemme uurteet ja käänteet,
leikin todeksi muuttamat valat ja
sielun taivasta vasten suloisemmat sidokset...
Hannu Mäkelä]]

Kauniisti lausuttu. Hannu Mäkelän teksteissä on usein kohtia, jotka osuvat minuun. Kohahduttavat. Hän osaa käyttää sanoja minulle merkitsevästi. Niin kuin tämäkin. Samalla se kutsuu pohtimaan asioita; jonakin päivänä - siis milloin, sinä - kuka on sinä, runo - jokainen ihminen voi olla runo, runo taikka laulu, ja todellinen merkitys - mikä sen merkityksen tuo ja luo. Ja nuo merkitsevät pienet yksityiskohdat.

Jonakin päivänä minä vielä sen kirjoitan, kyllä, niin teen ja mietin, kuka silloin on tuo sinä. Voisin kirjoittaa monta runoa sinusta. Heti kun päätän kuka sinä on. Jos aloittaisin itsestäni, voinhan minäkin olla sinä, jos ajattelen itseäni ulkopuolisen silmin. On sekin tärkeää välillä ajatella itsensä iho iholta, sormi sormelta, rakkaudella, merkitsevästi. Se on oikeastaan tosi tärkeää. Voin kirjoittaa runon rakkaistani yhdessä tai jokaisesta oman. Mahdanko kirjoittaa ystävistäni, rinnallakulkijoista, niistä tärkeistä.

Voi. Jonain pävänä sen teen - ehkä jo huomenna!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Seinällä


[[ Älä pelkää epäonnistumista niin paljoa,
että se estää sinua kokeilemasta uusia asioita.
Pelokkaasti eläen lopussa ajattelemme:
olisi pitänyt,
olisin voinut ja olisin osannut.
Louis E. Boone ]]

... Taulut, tai siis kuvat olivat nyt esillä. Se oli lähes yhtä kuin minä olen seinällä sillä hetkellä, kun hitaasti kävelin tilaa ympäri ja katselin niitä. Silloin tuntui hyvällä tavalla jännittynyttä odotusta. Ei enää kauhistunutta pelkoa. Tämä on kokeilu. Luotin järjen ääneen ja tiesin, että todellakaan mitään mahdotonta ei voi tapahtua. Se oli minulle hieno mahdollisuus. 

Muutaman kerran kävin katsomassa, miten seinillä eletään. Neljä viikkoa meni nopeasti, sitten hain taulut pois. Kiitollisena hain ne hetkeksi kotiin, mistä osa on jo jatkanut matkaansa maailmalle.

Yllätyin oikeastaan lähes kaikesta. Helppoudesta olla ja elää asian kanssa. Kiinnostuksesta. Ja innostuksesta. Myönteisestä palautteesta. Kommenteista, jotka pistän korvan taakse ja talletan sydämeen. Kannustuksesta jatkaa samaan malliin. Mahtavaa ja opettavaista!

Kiitos <3

torstai 5. kesäkuuta 2014

Uskallus


Jostain se ajatus vain kehittyi pikku hiljaa, joku mieliteko, että päätin kokeilla ja toteuttaa itselleni herkän jutun, ottaa oikein askeleen. Ehkä sitä uskaltaa paljon ja enemmän, kun tuntee, että joku auttaa pistämään parastaan. Silti pelotti. Välillä paljon ja välillä vähän vähemmän. Omasta mielestäni otin ison riskin. Joka sittemmin kutistui! Useinhan käy niin, että kärpäsestä kasvanut härkänen onkin kuvitelmaa.

Vaati aikaa kypsytellä asiaa, onko toteuttaminen mahdollista ja milloin. Pelottavan helposti kysymys voinko tuoda tekemiäni kuvia näytteille tulikin sitten ajallaan suustani. Ja vastaus oli yksinkertainen ja selkeä; kyllä - milloin haluat tulla?

Voih ja huoh! Ei se näin helppoa voinut olla! Seurasi mietintää - mihin olen pääni laittamassa? Mitä teen? Milloin olen valmis? Onko puoli vuotta riittävä aika? Kuukauden kuluivat. Tarvittiin paljon ajatusten sinkoilua, jännittämistä, suunnittelua, ensikertalaisen epäröintiä, mitä - miten - kuinka. Monia kertoja kuvien katselemista, suunnittelua, miettimistä, asettumista katsojan silmiin.

Kuluneet kuukaudet olivat tarpeen, kun hetki koitti kaikki oli valmista ja minä olin valmistautunut. Sitten taulut seinälle ja ihmisten nähtäväksi. Hui! Onneksi kuitenkin järjen ääni rupesi puhumaan - mitä voi tapahtua? Ei mitään. En menettänyt mitään. Sen sijaan sain paljon. Hienon kokemuksen. Kasvoin niin, että kohina kävi.

[[ Tehokkain tapa saavuttaa hyvät suhteet mihin tahansa elolliseen olentoon
on etsiä siitä parasta ja sitten auttaa tuota parasta 
puhkeamaan täyteen ilmiasuunsa. ]]