keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Listan nro 6.

Lakkaa odottamasta, että elämäsi alkaa

Tätä päivää on hetkessä eläminen, tosin aina ei ehdi olla läsnä hetkessä, ei jaksa tai ei viitsi, helppo on ajatella, että minä olen sitten huomenna tai viimeistään ylihuomenna tai no joskus ainakin. Ja sekin on ihan sallittua, aina ei voi eikä tarvitse.
Kiitos muistutuksesta, näin jatkuu listan kohta 6.

Tämä hetki on sinun elämäsi. Jos tuhlaat tämän hetken siihen, että odotat elämäsi alkavan, hukkaat lopulta koko elämäsi odottamiseen. Sinulta jää huomaamatta, että samalla, kun odotit elämäsi alkavan, elämäsi virtasi koko ajan eteenpäin.

"Odottaminen on mielentila. Periaatteessa se tarkoittaa sitä, että haluat tulevaisuuden, etkä nykyhetkeä. Et halua sitä, mitä sinulla on, ja haluat sitä, mitä sinulla ei ole. Jokainen odottamisen tapa luo alitajuisesti sisäistä konfliktia nykyhetkesi, jossa et halua olla, ja toiveidesi tulevaisuuden välillä. Tämä vähentää elämänlaatuasi, sillä menetät nykyhetken." Läsnäolon voima

Poimin tämän listalta, johon oli koottu asioita, joita meidän ei pitäisi tehdä itsellemme. En usko, että valitsin tämän ihan sattumalta, jokin siinä tuntui valintahetkellä tärkeältä. Voisin laittaa huutomerkin usean lauseen perään muistuttamaan, että näin se todella on. Silti muistan, että elämä on nyt, ilman ponnistelua, ilman jatkuvaa tiedostamista läsnäolosta, sallien sen, että hetkiä virtaa ohitseni huomaamatta. Se ei ole vaarallista. Elämä on silti hyvää, minun elämääni.
Ollaan hyvin <3


sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Ajattelemisen aihetta

Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Ihmisillä, jotka saavat sinut nauramaan, jotka auttavat sinua, kun sitä eniten tarvitset. Ihmisillä, jotka aidosti välittävät. He ovat arvokkaita ja ansaitsevat jäädä elämääsi. Muut ovat vain läpikulkumatkalla.

Karl Marx

Viisaita ohjeita, jotka herättivät minut ajattelemaan asiaa käänteisesti:
Olenko minä rakkailleni yksi niistä, joka saa heidät tuntemaan itsensä onnelliseksi?
Saanko minä heidät nauramaan?
Autanko, kun he sitä eniten tarvitsevat?
Tuntevatko he oikeasti sen, että välitän aidosti?
Olenko heille se arvokas ja ansaitsen jäädä heidän elämäänsä?
Vai - olenko vain läpikulkumatkalla?

Isoja kysymyksiä pohdittavaksi.