ISO

Varmasti kohtaat
ihmisiä, joiden seurassa
tunnet
itsesi heidän
kokoisekseen.
Heillä on suuri sydän.
Erityinen.

Mutta. Kohtaat
myös heitä,
joiden seurassa
tunnet olevasi hyvin
pieni.

Niitä elämän isoja haasteita.
Elämää joka päivä.

...tanssittaa...

elämää tanssien

yks kaks kol
yks kaks kol

kaks kaks kol
kaks kaks kol

hidas hidas nopee nopee
hidas hidas nopee nopee

ja ympäri
ja ympäri

tanssia elämää

Päivän lähtö

Aamu.

Herätys.

Unisin

silmin katson

peiliin.
Tukka sekaisin.

Mikä Näky!

Prinsessa!

Melkein Kuningatar!

Nautin valmiiksi

keitetyn

aamukahvin.

Ja tiedän.

Myös tänään.

Prinsessoilla

on oma polku.

Tai jopa tie.
Hymyillen
päivään.

PULAssa

Kelpaat, riität, olet hyvä sellaisena kuin olet!

Miten nuo tärkeät asiat pääsevät unohtumaan ajassa ja vuosien kuluessa?

Vai onko se lähtökohtaisesti pienen ihmisen soluun istutettu malli, kaava ja muotti?

Jos. Surullista.

HALIPULA HALIPULA HALIPULA HALIPULA HALIPULA HALIPULA HALIPULA HALIPULA

Jos sinua karsinoidaan, lokeroidaan, määritellään, saatetaan jopa tuomita tietynlaiseksi, käyttäytymisen, koon, silmien värin tai minkä tahansa mukaan, alat vähitellen kohmettua. Etenkin jos se tapahtuu hetkinä, kun olet kaikkein avoimillasi uteliaana ja innokkaana ottamaan vastaan kaiken uuden, kiinnostavan ja elämän. Jos olet se, joka tekee kaiken väärin. Jos pidät liikaa meteliä. Jos sitä toistetaan useita kertoja. Jos silloin et kelpaa. Jos et osaa. Jos et riitä. Mahdollisuus äärettömään määrään jossittelua ja syntyy elämänmittainen jähmettyneisyys - jopa kivettyneisyys. Pieni ihminen ei voi tietää. Tottuu, luulee, näin on ja näin kuuluu olla.

Tulee hetki, jolloin alat ihmetellä jotain kalvavaa oloa, josta et saa otetta. Lihakset jumittuneena maksat hierojalle laskun. Maksat kosketuksesta - hetken ensiavusta. Ja taas kahden viikon ja kuukauden kuluttua. Kipu ei vain hellitä. Ihmettelet. Ehkä vain olet tottunut tuohon oloosi. Sisäiseen kipuun. Sinulle on luonnollista tuntea ihon ikävä, läheisyyden puute, kenties et vain tiedä sitä. 

Entä jos tapaat saman kokeneen aikuisen. Onneksi olkoon, jos niin tapahtuu. Hän on myös tuntenut kroonista elämänmittaista jotain puutetta. Jos jompikumpi tunnistaa tuon itselleen määrittelemätöntä alakuloa luovan tilan, voi olla, että kohtaamisenne auttaa teitä molempia yhteisellä tai omilla matkoillanne eteenpäin. Opit tuntemaan. Teet oikein. Kelpaat. Riität.

Vaihtoehtoisesti voit päättää selvittää itsellesi, mistä on kysymys. Miksi tunnet niinkuin tunnet? Mikä sen on aiheuttanut? Ja kun sen tien valitset - mietit - miten selvitä eteenpäin, herättää tunteet ja ravita läheisyyden kaipuu? Ihon ikävä?

Kun päätät jatkaa matkaa, selvittää, miettiä, tutkia, oivaltaa, yhdessä tai yksin, siltä tieltä ei ole paluuta. Ja omaa tahtoa tarvitset. Siten muutut, kasvat, luotat, uskallat, voit hyvin ja sydän sykkii. Pääset pulasta ja voit auttaa muita.

HALIPULA HALIPULA HALIPULA HALIPULA HALIPULA HALIPULA HALIPULA HALIPULA

Halipula ei ole vitsi. Se on vakava asia.

varjo

Prinsessa
tai Prinssi.

Varjonsa
heilläkin
on.

Kuten
meillä.

Tunnussana

Mitäpä tiedämme kettujen äänistä! Mielenkiintoinen kysymys. Minulla ei ole aavistustakaan.
Oletko kuullut ketun ääntelevän? Olen joskus nähnyt ketun juoksevan tien yli, arkaillen, pää alaspäin, varovasti - ikäänkuin apean näköisenä. Toki kirjoissa ja elokuvissa ketut osaavat puhuakin.
Minut herätti yllättäen Ylvis kappaleellaan pohtimaan niinkin ihmeellistä asiaa kuin mitä ihmettä kettu sanoo.
Kettu - tuo viattoman näköinen eläin. Pieni. Musta nenä. Sievä ja sorja vartalo. Pienet jalat. Kaunis punainen turkki yllä. Upea tuuhea häntä. Kulkee pienillä jaloillaan, kaivelee luolia - ehkä selvitäkseen elämästä. Kuka sen tietää, onkohan kettu kertonut kenellekään?
Kettu on yleensä kuvattu viekkaana, harvoin minään hyviksenä hahmona, muiden ystävänä. Ketkä ovat ketun kavereita? Ovatko ne toisia kettuja? Vai muita eläimiä? Jos kettu kohtaa kaverin, miten se ilmaisee itseään?
Ja miksiköhän juuri ketun rooli on usein viekas?

Hmmm. Hymyillen jatkan pohdintojani...
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa!