sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Tunnussana

Mitäpä tiedämme kettujen äänistä! Mielenkiintoinen kysymys. Minulla ei ole aavistustakaan.
Oletko kuullut ketun ääntelevän? Olen joskus nähnyt ketun juoksevan tien yli, arkaillen, pää alaspäin, varovasti - ikäänkuin apean näköisenä. Toki kirjoissa ja elokuvissa ketut osaavat puhuakin.
Minut herätti yllättäen Ylvis kappaleellaan pohtimaan niinkin ihmeellistä asiaa kuin mitä ihmettä kettu sanoo.
Kettu - tuo viattoman näköinen eläin. Pieni. Musta nenä. Sievä ja sorja vartalo. Pienet jalat. Kaunis punainen turkki yllä. Upea tuuhea häntä. Kulkee pienillä jaloillaan, kaivelee luolia - ehkä selvitäkseen elämästä. Kuka sen tietää, onkohan kettu kertonut kenellekään?
Kettu on yleensä kuvattu viekkaana, harvoin minään hyviksenä hahmona, muiden ystävänä. Ketkä ovat ketun kavereita? Ovatko ne toisia kettuja? Vai muita eläimiä? Jos kettu kohtaa kaverin, miten se ilmaisee itseään?
Ja miksiköhän juuri ketun rooli on usein viekas?

Hmmm. Hymyillen jatkan pohdintojani...
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa!

1 kommentti: