Sehän on vain yosaa ... ! Mieleeni tulvivat tyttäreni kummilapsen spontaanit kirkkaalla äänellä lausutut sanat, kun hänen vaatteensa likaantui.
Kuinka yksinkertaista, sen kun aikuinenkin muistaisi! Mitä ihmettä pienistä, jogurttia mekossa!
Ihan sama, onko se yosaa vai kiusaava ajatus, kun muistaa sen olevan VAIN, huomaa jo olevansa paljon rentoutuneempi. Elämässä on ihan normaalia se, että se lisääntyy, mihin alan kiinnittää huomiota. Jos keskitän kaiken huomioni yosa-läikkään, tuskailen vaatteen vaihtoa, pesemistä, kaikkea ylimääräistä työtä, kulutan turhaan omaa energiaani. Heti kun muistan sanan vain, on huomattavasti helpompaa hengittää ja vaivaton läikkäkin menettää tenhonsa. Lapsi on innokas itse pukemaan, kone pesee vaatteet, ylimääräinen työ on loppujen lopuksi ihan mitätön homma päivien virrassa.
Tämä pätee myös ajatuksiin, minulla on valta ja voima omiin ajatuksiini, kun tiedostan sen, voin päättää jatkanko samaa puhkumista vai annanko ajatuksen mennä ja toisen tulla. Kuulostaa perin vaivattomalta ja yksinkertaiselta ja on toisinaan kuitenkin niin monimutkaista. Joskus sitä vain väkisin haluaa jumittaa siinä yhdessä kohdassa, vaikka tietää, että helpommallakin pääsisi. Sellaisessa kohdassa kun muistaa vetää henkeä syvään ja puhaltaa ulos pitkään, huomaa kuinka kireys antaa periksi ja kädet eivät enää hikoa ja hymyilyttää jo. Siitä on hyvä ottaa seuraava askel, vaikka sitten sinne pyykinpesukoneelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti