lauantai 28. maaliskuuta 2015

Syntymäsymppis

Syntymäsymppis. Sellaisena me synnymme. Se on niitä syntymässä saatuja oikeuksia. Kaikilla meillä on se. Mitä se mahtaa olla, kun on syntymäsymppis?

Onhan se sitä, että on itsessään. On vain. Ja antaa itsensä olla. Ei yritä olla mitään muuta. Ei näyttele jotain muuta roolia. Jos niin tekee, ehkä jossain kohdassa tulee hetki, että unohtaa näytellä, unohtaa ylläpitää roolia. Symppis on oma valloittava itsensä. Hymyilee, kun hymyilyttää. Itkee, kun itkettää. Siis on, ja tuntee. Elää niin, että tuntuu. Kuulostaa ... elämältä.

Hannu #Nurmion sanoin: 
Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää. Se sai roolin oman elämänsä suureen näytelmään ja näyttelee sen läpi niinkuin kaikki roolit näytellään.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Joki ei jäädy koskaan.

Joki peilaa. Näyttää liikkumattomalta, mutta silti ... koko ajan virtaa. Laulu - hyvän olon mantra minulle - alkaa soida mielessä joka kerta joen rantaa pitkin kulkevalla tiellä - joki ei jäädy koskaan...  Se on se. Veden hetki. Ja se tyyneys mutta liike. Elämän jatkumo. Aina.


Joki ei jäädy koskaan, kuin uutisen kerrot sen. Joki ei jäädy koskaan, ihan niin kuin mä tietäis en. Sinä väittää päätit niin. Joki ei jäädy koskaan, vaikka kerran jo sovittiin. Mut kun on aina saatava viimeinen sana, vaik se ei johtaisi mihinkään. Viimeinen sana, eihän se pääse jäätymään. Ois oltava oikeessa, vaik se ei johtaisi mihinkään. Ois saatava sana, vaikka viestinä kännykkään.

Ei jäädy, ei koskaan, väittää päätit niin. Ei jäädy, vaikka kerran jo sovittiin. ... Joki ei jäädy koskaan, katu kaikua kuljettaa. Minä huutelen ikkunas alla, olen viimeinen vuorostaan...

Ei jäädy, ei koskaan, sinä väittää päätit niin. Ei jäädy, ei koskaan, vaikka kerran jo sovittiin. Mut kun on aina saatava viimeinen sana, vaik se ei johtaisi mihinkään. Viimeinen sana, vaikka viestinä kännykkään. Viimeinen sana.

 Joki ei jäädy koskaan    #Pauli Hanhiniemi

torstai 12. maaliskuuta 2015

* harmiton *


On niitä, jotka
luulevat, että kiltin
yli tai jopa läpi
voi kävellä ja
ikäänkuin pyyhkiä
jalat mennessään.
Miltä se tuntuu?

Jotkut olettavat,
koska hän on niin
mukava,
häntä voi pitää
itsestäänselvyytenä.
Miltä se tuntuu?

Heitäkin tapaa,
ajattelevat,
kaikki sujuu ja
hän on vaivaton
ja miellyttävä,
häntä ei tarvitse
huomata.
Miltä se tuntuu?

Ja tietävät
yksin ei
selviä.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Valon pisaroita

En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan. Laulaa mummo pysäkillä, ja kaipaa kuolemaa.
Mä kaipaan bussin valoja, kuin kuuta nousevaa. Olen etsimässä valon pisaroita.

Tyttö istuu lätäkössä, hiekkaa hiuksissaan.Se hakkaa muovilapiolla suurta maailmaa.
Älä tule paha kakku, älä tulee vaan. Anna meille valon pisaroita. 


Valon pisaroita, Vasten pimeää. Meille putoaa, Valon pisaroita. Valon pisaroita, Kun toivo häviää. Meille putoaa, Valon pisaroita.
Meille putoaa, Valon pisaroita. 
Mies tanssii pöydän päällä, ylistäen elämää. Sillä vaanii kadunkulmassa jo horisontin pää. Yhdet vielä tarjoilija, sitten lähdetään. Tuokaa pöytään valon pisaroita. Ja rakkaus ei katoa, se muuttaa muotoaan. Kai se ilmestyy kun hiotaan ja seinät maalataan. Niin kuin näkymätön mies, se jostain aivastaa. Kadonneita valon pisaroita. 

Valon pisaroita, vasten pimeää. Meille putoaa, valon pisaroita. Valon pisaroita, kun toivo häviää. Meille putoaa, valon pisaroita. Meille putoaa, valon pisaroita. Meille putoaa, Valon pisaroita. Valon pisaroita, Valon pisaroita..................

#Tuure Kilpeläinen #Valon pisaroita