Jääräpää. Aina jääräpää. Kokonaan jääräpää. Periksiantamaton. Kuka? Minäkö?
Olenko kokonaan jääräpää, jos toimin jossain asiassa omaksi parhaakseni samalla loukkaamatta tai vahingoittamatta ketään toista? Olenko jääräpää, jos tahdon sallimalla toisen päättää omasta tahdostaan? Hmmm...
Jokainen voi olla jossain asiassa jääräpää. Mikä ero on jääräpäisyydellä ja omalla tahdolla? Miten jääräpäisyys on jotenkin negatiivista ja sen sijaan oma tahto, sitä pitää olla, ja se on jotenkin hyvää ja kunnioitettavaa. Ja saman asian ilmaisu on vain erilainen. Onko lapsi uhmaikäisenä jääräpää vai onko se normaalia oman tahdon testaamista ja kehittymistä? Hmmm...
Sydän edellä eteenpäin <3 on kesä ja aurinko
Mielenkiintoista ;)
VastaaPoistaItse ajattelen näin: Ei uhmaikäinen ole jääräpää, hän etsii omia rajojaan (myös vanhempiensa rajoja) ja omaa tahtoaan ja se on todella tärkeä vaihe ihmisen elämässä. Jääräpäisyys kasvaa jos on kasvaakseen iän myötä.
Välillä huomaan, että vien omaa tahtoani jääräpäisesti eteen päin ja siitä ei välttämättä ole aina hyvää seurannut ja silloin jääräpäisyys saa negatiivisen muodon. Mutta pelkkä omatahtokaan ei riitä, kyllä jääräpäisyyttä tarvitaan usein sen oman tahdon toteuttamiseen. Silloin se on positiivista. Kunhan huomaisi milloin on aika sanoa jääräpäisyydelle:"se oli nyt tällä kertaa tässä". Välillä esteet kannattaa kiertää :)
Tykkään sinun taiteestasi <3
Hyvää Juhannusta!
Kiitos Arja kommentista ja juhannustoivotuksista! Ja kiitos kun tykkäät <3
PoistaKomppaan sinua tuossa uhmaikäisen tahdossa ja sen vaiheen tärkeydessä.
Hyvää kesän jatkoa!