Jonakin aamuna sitä vain herää Prinsessana

Jonakin aamuna
sitä vain herää
Prinsessana

Teksti peilissä,
näen sen monta kertaa päivässä.
Aamulla ensimmäisenä ja
illalla viimeisenä.
Miksei - voin odotella ja toivoa, milloin se aamu on.
Toivo, siinä on puolet odotusta ja
toinen puoli on se luovuttanut.
Odotteluun kuluu aikaa ja
tuleeko se aamu sillä tavalla.

Olen kymmeniä kertoja peilin edessä,
jolloin näen vain tuon tekstin
ja vastaavasti kertoja,
jolloin näen vain kasvot -
ilman mitään havaintoa tekstistä peilissä.

Niinpä, miksi en päättäisi hetkeä,
se on huomenna aamulla.
Silloin minä olen.
Paljas. Pelkkä. Prinsessa.

Siinä on kaikki.