Radio-ohjelmassa puhuttiin muun muassa hiljentymisestä ja asiantuntija sanoi useaan kertaan, että menee asioiden äärelle. Toimittaja kysyi, mitä tarkoittaa mennä äärelle. Vastaus oli sama, hiljentyy, mietiskelee ja menee asian äärelle. Siitä jäi tuo äärelle-sana kummittelemaan, ratkaisematta ja lopullisesti selittämättä.
Mitä se asian äärelle meneminen todellisuudessa sitten oikein on? En ole varma ajatteliko toimittaja samoin kuin minä, mutta kuulin hänen kysymyksensä siten, että hän oli myös kiinnostunut oikeasti siitä, mitä se asian tai asioiden äärelle meneminen on - siis miten siihen mennään ja miten siinä ollaan. Ihan oikeasti.
Kuuntelin ohjelmaa tarkasti, halusin tietää, en saanut vastausta, mutta jatkoin omaa päänsisäistä keskustelua. Jokaisella on ja saa olla oma tapansa olla äärellä. Nyt istun pöydän ääressä, tietokoneen ääressä. Ja pohdiskelen tätä asiaa, olen sen äärellä, ikäänkuin lähellä ratkaisua, melkein saamassa ajatuksesta kiinni. Eilen olin kuvan äärellä, puolivalmiin, kynät odottivat vieressä. Työn valmistuttua en enää ole äärellä. Milloin sitten olen mennyt äärellä olemisen vaiheen ohi ja päässyt perille? Olenko siinä jotenkin erityisesti hiljentynyt tai jossain meditatiivisessa tilassa? En ole, päässäni tämä asia pyöriskelee ja mietiskelen sitä. Pitääkö olla erityisesti pysähtynyt, että voi sanoa olevansa asian äärellä? Mielestäni ei tarvitse, mikä kenestäkin parhaalta tuntuu, se on hänelle oikein. Siinä hetkessä.
Ole äärellä tai ääressä, ole sinä. Niin on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti