Digitaalinen nauhoitin lakkasi nauhoittamasta, vähän yli kolmevuotias ja vähän käytetty. Laitetta ei ole enää myynnissä, yritystä ei enää ole, varaosan voisi saada, mutta systeemit ovat vanhentumassa ja muutaman vuoden ikäistä laitetta ei kannata korjata. Kuinka se onkaan niin tavallista tänään!Melkein kuin sateen jättämä sydämen muotoinen lätäkkö asfaltilla. On siinä vain hetken ja kuivaa pois.
Kaikki on niin kompaktia, pientä, näppärää, käteen sopivaa, nopeaa, tehokasta, lyhytaikaista, innostavaa, pikaista, sujuvaa, mukana kuljetettavaa. Helppoa! Kertakäyttöistä! Entäs sitten tavoitteet, niitä pitää olla jokaisessa tekemisessä! Suunnitelmia!
Samalla on kuitenkin luontainen kaipaus johonkin, johonkin onnelliseen, pysyvään, turvalliseen, rauhalliseen, kiireettömään, johonkin, josta ei oikeastaan tiedä ja silti niin hyvin kuitenkin tietää. Tavaroita hankkimalla toivomme saavamme edes hitusen onnen tunnetta ja pysyvyyttä. Uusi tavara tosiaan tuo onnea, erään professorin mukaan uuden tavaran tuoma onni kestää 28 minuuttia. Hetken kestävä onni, sekin sopii nykyiseen hektiseen aikaan. Onko tuo hektisyys sittenkin vain myytti?
Mihin pidempiaikainen onni katosi? Elämä? Oleminen? Turvallisuuden tunne? Ajattelu? Hyvä olo? Eivät ne ole kadonneet, ne ovat edelleen kaikki tässä ja nyt, tänään. Ei tarvitse paljon aikaa, siis kiirettä ei voi syyttää. Voi istua mukavassa asennossa, missä on hyvä olla jännittämättä. Halutessaan silmät suljettuna. Ajattelu sujuu tuossa istuessa ihan itsestään, pinnistelemättä. Jokainen ajatus voi tulla ja mennä jäämättä jumittamaan. Voi unohtaa mistä ajatus johtuu ja mitä siitä seuraa. Sallia itselleen ansaitun hyvän olotilan. Hetken!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti