LOVE

I Love You. To the moon and back. And around the stars, out of our galaxy, through the comets and the rings of far away planets. Riding on a rocketship back down to earth to wherever you are.

Neljä

Neljä 

yötä 

jouluun,

laskin

ihan

itse

sen.

Kolme kynttilää...

Tänään vietämme kolmen kynttilän sunnuntaipäivää.

Rauhallista sunnuntai-iltaa

Joko suunnittelit joulunaikaa...

Odotatko valkeaa joulua? Teetkö itse joulukortteja? Lähetätkö kortteja ylipäätään? Vietätkö aikaa läheisten kanssa? Joko jouluruokien ostoslista on valmis? Entä lahjat, kenelle, mitä, mistä?

Täyttääkö tulevat viikot oikeasti kiire, ajattelun ja suunnittelun paljous? 

 

Mitä jos koristelet kotia juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu. Jos varaat korteille ajan kalenteriin. Kaupan kassajonossa vain hengittelet ja rauhoitut odottamaan vuoroasi. Jos teetkin vain osan ruoista itse. Entä jos et stressaa lahjoista, huomioit saajan toiveen mahdollisuuksien mukaan. Mitä jos joulun pyhinä nautit olosta läheisten kanssa tai jos läheisesi ovat kauempana, voit olla ajatuksissa heidän kanssaan. 

 

Mitä mahtaisi tapahtua, jos tämä joulu olisikin juuri se, jolloin joulu saa vain tulla. Ja sinä sallit itsesi olla.

Kivihommissa

Syksyn aikana on monenlaista vastoinkäymistä kasaantunut, toinen toisen päälle, viereen, ja entisten perään. Tuli hetki, että ei auttanut kuin kääriä hihat ja ruveta kivihommiin ... yksi kerrallaan ratkomaan asioita. Vähän kerrallaan on alkanut seljetä. Se on elämää, melkein isolla E:llä. Harmi alkaa hellittää. Hyvä. Lainaan tähän hetkeen Johanna Huttusen sanat:

Elämä, saanko sinulta kysyä kuinka vauhdissasi mahdan pysyä?
Kerrotko mistä kiinni ottaisin kuinka askeleeni sinuun asettaisin?

Elämä, pääni heittää ympyrää keuhkoni eivät millään ehdi hengittää.
Sydänpieni vauhkona takoaa jalat hatarat altani kohta lakoaa

Elämä, saanko sinulta kysyä voiko minusta vielä jarruja löytyä?
Saisinko tämän paussille hetkeksi elämän myrskytuulet tyveneksi?

Tahdon hetken itselleni hengittää raajani väsyneet rennoksi levittää
Tahdon nauttia elämän maisemista
päästä vapaaksi hurjasta vauhdista

Otsikko!

Jokainen, jonka tapaat, saa osan sinun elämäsi tarinasta.
Joku saa kokonaisen luvun elämässäsi.
Muille jää kappaleita.
Useimmat ovat töherryksiä ja merkintöjä marginaalissa.

Jonakin päivänä tulee hän, josta tulee olennaisesti kuuluva kiinteä ja täydellinen osa elämässäsi. Hänen nimensä tulee sinun tarinasi otsikkoon.



- Beau Taplin - 

Harmaa on hyvä väri

Lokakuun lopun päivät, vuodenaika jo tekee sen, että ilmassa on harmaata, hämärää, pimeää ja sateista.

Kostea koleus menee luihin ja ytimiin. Laulussa sanotaan osuvasti ... ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun ...

Perusvire elämässä on pääsääntöisesti hyvä ilo ja valoisuus, aika ajoin silti huomaa luonnon vihreyden lakastuessa, lehtien lentäessä puista viiman ja sateen mukana, että kaipaa Ressumaista muistutusta:

Jaska: Yhtenä päivänä meidän kaikkien pitää kuolla, Ressu ...

Ressu: Kyllä, mutta kaikkina muina päivinä meidän ei pidä.

Hyvään viikonloppuun aurinkoisissa merkeissä.

Y L L Ä T Y S

Oih ja voih se kutkuttava tunne, kun järjestät rakkaille yllätyksen ja olet melko varma, että se on mieluinen. Oikeastaan tiedät, että se on.
Ainakin sydämessäsi toivot!

Ja ne päivät tai hetket, kun elät kihelmöivän jännityksen vallassa suu supussa, kun et millään haluaisi olla paljastamatta.

Mutta kun maltat ja sitten näet sen ilon ja kiitoksen hiipii omaan sydämeesi lämpö ja kiitollisuus.

Ne ovat niitä elämän tähtihetkiä!

J O S !

Jos mä oon oikee

Mitä tarkoittaa jos ei tarinaan kuulu
Jos puhaltaa ikkunaan mut se ei ees huurru

Jos mä oon oikee
miks kadulla mun läpi kävellään
Jos oon oikee
miksen muista omaa nimeänikään
kai mä hengitän

Jos mä oon oikee
miksei peili mua heijasta enää
Jos oon oikee
miksen muista omaa nimeänikään
kai mä hengitän

#Sanni

M E * L O V E * Y O U

I love you, not only for what you are, 
but for what I am when I am with you.

I love you, not only for what You have made of yourself, 
but for what you are making of me.

I love you, for the part of me that you bring out;

I love you, for putting your hand Into my heaped-up heart

And passing over all the foolish, weak things
That you can't help dimly seeing there,

And for drawing out Into the light all the beautiful belongings
That no one else had looked quite far enough to find

I love you because you
are helping me to make of the lumber of my life not a tavern but a temple. 
Out of the works of my every day not a reproach but a song.

I love you because you have done more than any creed could have done to make me good. And more than any fate could have done to make me happy.

You have done it without a touch,
without a word, without a sign. 
You have done it by being yourself. Perhaps that is what being a friend means,
after all.

by Roy Croft

Joskus

Joskus muutaman vuoden etäisyys on ainoa riittävä turvaväli, jotta voi tulla toimeen ihmisten oikkujen kanssa.

#Pekka Hiltunen #ISO

Päivän puhutteleva teema

Kohti keveyttä, kuinka kauniilta se kuulostaa, harmittomalta, hyväntahtoiselta ja terveelliseltä. Aatteelta, jota kukaan ei voisi vastustaa, kukapa ei haluaisi elämänsä olevan keveää?
Kevyt on niin tätä aikaa. Ennen vaatteet ja huonekalut ja ruoat ja käytöstävat ja aatteet olivat suuria, raskaita ja jyhkeitä, nyt kaiken kuuluu olla mukana liikkuvaa, ilmaan nousevaa, ajatuksenohutta.


#Pekka Hiltunen #ISO

Kesäaamujen ihanuus - vielä sitä on

Kesäaamujen ihanuus ja nimenomaan kaupungissa,

siinä on minulle jotain taianomaista.

 Kaupungin herääminen, 

aavistuksen pienen sumun haihtuminen, 

lintujen laulu, 

liikenteen kohinan kasvaminen, 

auringon lämmön lisääntyminen,  

työhön kiirehtivien hymy huulilla 

kesästä, vihreydestä ja valosta...

Ja ne kaikki sinisen sävyt.

Aamut ovat merkitsevitä, silloin

voi erottaa pieniä asioita luonnossa, 

rakennuksissa, ihmisissä, joka puolella. 

Jotain merkityksellistä kauneutta. 

Voi havainnoida kaikkea ja paljon. 

Yksityiskohtia. 

Samalla kesäaamujen jonkinlainen 

ääriviivattomuus ja laajuus on mahtavaa. 

Mielenkiintoista, niin antoisaa.

Juhuu, sydämessä valo ja hereillä.

Sinulle.

K E S Ä

Loma meni jo, ei voi mitään. Silti, tästä voi vain nauttia, se tuli - KESÄ!!!

Loman jälkeinen elämä

Laulun sanoin:

... siks mun sydämeeni
reikiä suli,
kun sanoit,
että kelpaan näin,
sä lupasit,
että kelpaan näin...









Kesäloma oli antoisa.
Kiitos rakkaat
ja läheiset. 
On hyvä olla <3

Huomenna alkaa
loman jälkeinen elämä.

Kulkija huolta vailla

Olen tänä vuonna ollut koko heinäkuun kulkija huolta vailla. Tai no tarkemmin ajatellen ehkä vain jättänyt mahdolliset ajattelemisen aiheet suosiolla taustalle odottamaan suotuisampaa hetkeään.

Välittäminen kellonajoista ja viikonpäivistä katosi heti kesäloman ensimmäisinä päivinä. Hetkittäin on pitänyt tarkistaa, mikä päivä on menossa, jotta pysyy ja palautuu kalenterin nurkalle.
Loma on ollut täydellistä huoletonta elämistä ja sitä otsikon mukaista kulkemista. Piirroksia on syntynyt paljon, oleminen on siis ollut levollista ja hyvin luovuutta ja ajattelua ruokkivaa. Matkoilla kameraan on tallentunut satoja kuvia, maisemista, kauniista taloista, inspiroivista yksityiskohdista.
Joitakin vuosia sitten aloitin oman projektin nimeltään ensimmäistä kertaa elämässä. Muutama päivä sitten havahduin, että niitä ensimmäistä kertaa kokemuksia, elämyksiä, kohtaamisia, tutustumisia, musiikkia, uusia teitä ja paikkoja on tämänkin loman aikana kertynyt jo niin paljon, että olen unohtanut laskea niitä. Jonkun kerran olen ääneen sanonut, että tätä tietä en muuten ole koskaan elämässäni aikaisemmin mennyt. Ei kuitenkaan ole ollenkaan vaarallista, että projektin laskuri on jumittunut paikoilleen, olenhan nauttinut jokaisesta uudesta asiasta ja ne ovat tallentuneet sydämen sopukkaan. Ja monet myös sinne kameran muistikortille.
Kesäelämään on kuulunut myös paljon odottavaa taivaalle tähyilyä, kauniin sinisen taivaan ja auringonvalon kaipuuta, vastaavasti iloa ja riemua palasista taivaan sinestä pilvien lomassa, kuin myös vähäisista auringon kuumottavista säteistä.

Matka jatkuu ... vielä on lomaa jäljellä ja tällä kesälläkin on vielä hetkensä.
Nautitaan jokaisesta niistä <3

MUISTOKIRJOITUS

Ja niin hänestä tuli maailmankaikkeuden kansalainen.
Sinä päivänä hän oli nähnyt bussin käytävällä enkelin,
jos se olisi puhunut selvemmin, hän olisi ehkä
ymmärtänyt, mitä se sanoi, mutta oli helteinen päivä,
bussin ikkunat olivat auki:
kävi liian kova liikenteen suhina.

* Silene Lehto

#kuva

Jokaisessa kuvassa voi nähdä paljon, oivalsin sen taas kerran, kun selasin kuviani. Tutkiskelin niitä, ihmettelin miten kuvassa joku herätti ajatuksia ... miten tämäkin hahmo on näin kasvanut, muuttunut, hieno, hyvä idea, noinkin voi tosiaan kuvan tehdä. Näin kuvissa eri asioita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Viivaa, pehmeyttä, valoa ja varjoa. Niin mielenkiintoista ja opettavaista, uusia ideoita synnyttävää.

Kuinka hienosti päivä sujuukaan! Virkistävää todella.

Mitä tällaisesta tutkiskelusta ja ajattelusta on sitten hyötyä? Tarvitseeko ollakaan? Jos siitä on iloa itselle, jos se hymyn saa aikaan. Jos se auttaa oppimaan näkemistä, havainnoimista, suuresta pienen erottamista. Tai pienestä laajuuden näkemistä. Ja mitä kaikkea vielä muuta. Silloin se on jo paljon, ja kaikki omaa pääomaa. Sitä sinun omaasi.

Virkistymisiin tässä kuva sinulle <3

Ikijäärä

Jääräpää. Aina jääräpää. Kokonaan jääräpää. Periksiantamaton. Kuka? Minäkö?

Olenko kokonaan jääräpää, jos toimin jossain asiassa omaksi parhaakseni samalla loukkaamatta tai vahingoittamatta ketään toista? Olenko jääräpää, jos tahdon sallimalla toisen päättää omasta tahdostaan? Hmmm...

Jokainen voi olla jossain asiassa jääräpää. Mikä ero on jääräpäisyydellä ja omalla tahdolla? Miten jääräpäisyys on jotenkin negatiivista ja sen sijaan oma tahto, sitä pitää olla, ja se on jotenkin hyvää ja kunnioitettavaa. Ja saman asian ilmaisu on vain erilainen. Onko lapsi uhmaikäisenä jääräpää vai onko se normaalia oman tahdon testaamista ja kehittymistä? Hmmm...

Sydän edellä eteenpäin <3 on kesä ja aurinko

TAAS

Välillä koetellaan! Opetetaan! Yhden päivän aikana kolisee pää ja järki. Unen myötä tulee hetken helpotus. Samana päivänä ärsyttävää rutinaa, ja myös ilon ja onnen hetkiä, jos vain otan niistä kiinni. Kyllä, harmi ja huoli menköön. Ilo saa jäädä.

Elämään eksyneiden sanoin:
On mahdotonta sanoa,
mikä on kenellekin sopivasti.
Se mikä toiselle on vähän,
voikin toiselle olla liikaa.
Jaksamme eri asioita ja eri määrän.
Voimat riippuvat niin monesta tekijästä.
Toiselle sama asia on alku,
toiselle viimeinen pisara,
jonka myötä malja läikkyi yli.
Näinkö vähästä, ajattelee joku.
Mutta mistä hän tietää,
miten paljon maljassa jo oli.

Tilantäyttäjät

Tavaroilla ja esineillä on taipumus kertyä ja täyttää tilaa. Joskus nopeasti tai pikkuhiljaa. Huoneisiin tai säilytystiloihin voi muodostua kohtia, mihin on helppo laskea tavara kädestään. Ja sitten jättää siihen. Kuin huomaamatta, pysyvästi, salaa kertymään. Tällaisissa kohdissa on se hyvä puoli, että sieltä voi ensimmäisenä etsiä kateissa olevaa tavaraa.

On myös ihmisiä, joilla on kyky täyttää tila. Hän tulee huoneeseen ja samassa huone on täynnä. Kuin ilmapallo täyttyisi vähän liian pieneen tilaan ja sysäisi kaiken muun sivuilleen. Henkisesti iso ihminen.

Vastaavasti toiset täyttävät tilan taukoamattomalla puheella. Eivät osaa tai uskalla olla hiljaa, vaan tila täyttyy jutuilla, tarinoilla, loputtomalla sanojen virralla. Eivät malta kuunnella, jopa eivät kuule muita.

Esineiden, ison ihmisen tai puheen täyttämä tila voi olla turvallinen paikka. Vastaavasti se on myös turvaton, jos siitä ei ole poispääsyä. Tila täyttyy ja se tuntuu, ei siihen ole yhtä ainoaa tapaa. Että havaitsee ja tietää, se on paljon.

Nih <3

Ihmetteletkö?

... toissapäivänä, eilen, tänään, huomennakin

Miekka miekasta

Kiitollisena
tänään

Annoin sinulle
miekan
etkä minua lävistä

Kiitollisena
tänään

Annoin sinulle
aseen
etkä minua ammu

Kiitollisena
tänään

Voin jatkaa matkaa
Uskaltaa olla

Valonööri

Ollapa valonööri
Se ihminen, jolla on
vahva elämänhallinta
ja vahva
elämänarvostus.

Samalla
tuntea ihana
sisäinen lepatus!

Ai miksi?

Siksi.
Koska
mä voin!

Valkoista ja mustaa

Tuli hetki
Tuli päivä
Elämä hetken
valkoista ja mustaa
uudelleen
mustaa ja valkoista
Harmaata

Huomenna
Ylihuomenna
Ensi viikolla
Värit palaavat

EnkeliTeemaa

Alkuvuoteen on mahtunut paljon surun ajatuksia, tuntemuksia toista koskeneesta surusta ja omaa surun tunnetta - eri syistä. Välillä tällaisia alakuloisia, ehkä väsyttäviä aikoja tulee pyytämättä. Se on elämää. Tänä aikana on syntynyt monia enkelikuvia. Ja siivotessa tuli vastaan kauan mukanani kulkenut lehtileike. Olin tallettanut sen huhtikuussa 28 vuotta sitten, luettuani laitoin sen takaisin arkistojen aarteisiin. Teksti meni yhä iholle asti, se liikautti edelleen. Tuntui. Ja se on hyvä.

Tässä lainaus tekstistä enkelikuvan kera:

Joskus surua ei pääse karkuun. Se on laskettava sisälle kuin ovella seisova serkku.

Suru tulee kun maailma kaatuu kolinalla niskaan. Se tulee kun hiekka rapisee mummon arkun päälle, ja mummo kuulee olleensa maailman virheettömin ihminen. Se painaa ovikelloa, pudottaa reppunsa lattialle ja on kuin kotonaan. Sen kanssa on opittava jakamaan boksinsa, tulonsa ja menonsa, ajatuksensakin. Suru ei kysy haluatko tai sopiiko sinulle ottaa vastaan, se jää.
Toisinaan se rassaa hermoja, itkettää, turruttaa, kertoo kauniita muistoja, maalaa mustaa tulevaisuutta, hukuttaa alleen, vaivuttaa itsesääliin, nostaa uhmaa, herättää elämäntahtoa, se kertoo ettei kukaan välitä sinusta koskaan ja raahaa seuraavassa hetkessä rivin lohduttajia lähelle. Suru ei usko olevansa ohimenevä. Se ei tunne jakoa suureen ja pieneen. Se sattuu ja kiusaa. Se on rakkaussuru, menetyksen suru, yksinjäämisen suru, surun surumuru. Se kiusaa kun seisot pimeällä pihalla tuijottaen yölennolla olevaa konetta, taivaan valojuovaa. Suru litistää maata vasten, maan alle ja unohduksiin. Se sanoo, ettei ole väliä sillä oletko vai etko ole. 

Vähitellen siihen tottuu ja sitten unohtaa. Serkku pakkaa laukkunsa ja häipyy niin kuin ei olisi koskaan käynytkään. Jälkeenpäin sen muistaa vain hymyilevästä valokuvasta.
Mutta suru on ohi.

Syntymäsymppis

Syntymäsymppis. Sellaisena me synnymme. Se on niitä syntymässä saatuja oikeuksia. Kaikilla meillä on se. Mitä se mahtaa olla, kun on syntymäsymppis?

Onhan se sitä, että on itsessään. On vain. Ja antaa itsensä olla. Ei yritä olla mitään muuta. Ei näyttele jotain muuta roolia. Jos niin tekee, ehkä jossain kohdassa tulee hetki, että unohtaa näytellä, unohtaa ylläpitää roolia. Symppis on oma valloittava itsensä. Hymyilee, kun hymyilyttää. Itkee, kun itkettää. Siis on, ja tuntee. Elää niin, että tuntuu. Kuulostaa ... elämältä.

Hannu #Nurmion sanoin: 

Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää. Se sai roolin oman elämänsä suureen näytelmään ja näyttelee sen läpi niinkuin kaikki roolit näytellään.

Joki ei jäädy koskaan.

Joki peilaa. Näyttää liikkumattomalta, mutta silti ... koko ajan virtaa. Laulu - hyvän olon mantra minulle - alkaa soida mielessä joka kerta joen rantaa pitkin kulkevalla tiellä - joki ei jäädy koskaan...  Se on se. Veden hetki. Ja se tyyneys mutta liike. Elämän jatkumo. Aina.

Joki ei jäädy koskaan, kuin uutisen kerrot sen. Joki ei jäädy koskaan, ihan niin kuin mä tietäis en. Sinä väittää päätit niin. Joki ei jäädy koskaan, vaikka kerran jo sovittiin. Mut kun on aina saatava viimeinen sana, vaik se ei johtaisi mihinkään. Viimeinen sana, eihän se pääse jäätymään. Ois oltava oikeessa, vaik se ei johtaisi mihinkään. Ois saatava sana, vaikka viestinä kännykkään.

Ei jäädy, ei koskaan, väittää päätit niin. Ei jäädy, vaikka kerran jo sovittiin. ... Joki ei jäädy koskaan, katu kaikua kuljettaa. Minä huutelen ikkunas alla, olen viimeinen vuorostaan...

Ei jäädy, ei koskaan, sinä väittää päätit niin. Ei jäädy, ei koskaan, vaikka kerran jo sovittiin. Mut kun on aina saatava viimeinen sana, vaik se ei johtaisi mihinkään. Viimeinen sana, vaikka viestinä kännykkään. Viimeinen sana.

 Joki ei jäädy koskaan    #Pauli Hanhiniemi

* harmiton *

On niitä, jotka
luulevat, että kiltin
yli tai jopa läpi
voi kävellä ja
ikäänkuin pyyhkiä
jalat mennessään.
Miltä se tuntuu?

Jotkut olettavat,
koska hän on niin
mukava,
häntä voi pitää
itsestäänselvyytenä.
Miltä se tuntuu?

Heitäkin tapaa,
ajattelevat,
kaikki sujuu ja
hän on vaivaton
ja miellyttävä,
häntä ei tarvitse
huomata.
Miltä se tuntuu?

Ja tietävät
yksin ei
selviä.

Valon pisaroita

En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan. Laulaa mummo pysäkillä, ja kaipaa kuolemaa.
Mä kaipaan bussin valoja, kuin kuuta nousevaa. Olen etsimässä valon pisaroita.

Tyttö istuu lätäkössä, hiekkaa hiuksissaan.Se hakkaa muovilapiolla suurta maailmaa.
Älä tule paha kakku, älä tulee vaan. Anna meille valon pisaroita. 

Valon pisaroita, Vasten pimeää. Meille putoaa, Valon pisaroita. Valon pisaroita, Kun toivo häviää. Meille putoaa, Valon pisaroita.

Meille putoaa, Valon pisaroita. 
Mies tanssii pöydän päällä, ylistäen elämää. Sillä vaanii kadunkulmassa jo horisontin pää. Yhdet vielä tarjoilija, sitten lähdetään. Tuokaa pöytään valon pisaroita. Ja rakkaus ei katoa, se muuttaa muotoaan. Kai se ilmestyy kun hiotaan ja seinät maalataan. Niin kuin näkymätön mies, se jostain aivastaa. Kadonneita valon pisaroita. 

Valon pisaroita, vasten pimeää. Meille putoaa, valon pisaroita. Valon pisaroita, kun toivo häviää. Meille putoaa, valon pisaroita. Meille putoaa, valon pisaroita. Meille putoaa, Valon pisaroita. Valon pisaroita, Valon pisaroita..................

#Tuure Kilpeläinen #Valon pisaroita

Kipuilua

Kivun olemus... Pitkän ajan krooninen kipu kropassa - polvessa, selässä, niskassa, olkapäässä tai kyynärpäässä - se jäytää, jumittaa ja ärsyttää. Kyllä, se ärsyttää! Ja väsyttää!

Kuin ihmettä katselisi - aurinkoa - mennyttä kipua kannattelee.

Aluksi sitä elää toivossa, ajattelee ja kuvittelee, että se menee ohi. Heti ei edes huomaa, että kipu voi olla tullut jäädäkseen. Ottaa buranaa ja odottelee. Kivun tunne saattaa välillä helpottaa. Tai mennä pois. Mutta entä jos kipu palaa, jää olemaan, oikein asettuu taloksi. Siinä sitä ollaan. Aikansa siihen etsii helpotusta, yrittää päästä eroon hyvällä, kunnes luovuttaa, tottuu ja jotenkin turtuu elämään kivun kanssa. Odottelee, kuuntelee, tuttu kipu saattaa jopa siirtyä toiseen paikkaan. Joskus miettii, mistä se johtuu, mikä sen aiheuttaa, mutta ei osaa päästää irti.

Kunnes tulee se hetki, löytyy keino, joka poistaa ja parantaa kivun aiheuttajan! Ihmettelee, missä kipu on. Aluksi sitä ei edes ymmärrä, mikä tämä olotila on, kun ei tunnu miltään. EI TUNNU MILTÄÄN?!? Onko se nyt hyvä vai paha asia? Niin hassulta kuin tuntuukin, se on oikein hyvä asia, ettei tunnu miltään. Aluksi menee päiviä, kun sitä vähän väliä tunnustelee, että tuntuuko kipu tutussa kohdassa vai onko se siirtynyt johonkin toiseen paikkaan. Välillä on pettynyt, että nyt se taas tuntuukin. Nyt ei tunnukaan. Voi, se tuli takaisin, mutta ei - nyt se on erilainen, kenties lievempi. Yhtäkkiä on kulunut viikko, eikä ole huomannut tunnustella tuntuuko jossain ja tekee havainnon - ei ole tuntunut kipua, ei ole tuntunut miltään. Sitten vielä odottaa ehkä pessimistisenä vähän aikaa, josko taas alkaisi tuntua.

Mahtavaa! Silloin mielessä on iso ilo kivuttomasta olotilasta. Hetken päästä ei enää muista tarkkailla sitä kipeänä ollutta kohtaa. Kun vielä kuluu aikaa, voi sanoa, että kyllä oli kauan kipeä, mutta ajantaju kivun kestosta ja tunne ovat jo hävinneet. On tullut aika luopua kivusta, antaa sen mennä. Kuinka armollista.

Ystävänpäivän jälkeen

Ystävänpäivän jälkeen on elämää. Samat ihmiset, joille lähetin ystävänpäivätervehdyksen <3 ovat yhä elämässäni. Mikään ei estä minua lähettämästä tekstiviestiä, Facebook-viestiä tai päivitystä, WhatsApp-viestiä, korttia tai kirjettä heille vaikka joka päivä. Sydämellistä. Vaikka tänään ilahduttaakseni. Huomenna lähettääkseni terveiset. Ylihuomenna muistuttaakseni, että muistan ja ajattelen. Tai kertoakseni, että täällä olen, jos vaikka minusta ei ole kuulunutkaan vähään aikaan. Oma valinta jälleen kerran. Pieni teko ja suuri ilo. <3 jokaiselle. Nih...

M u k a v u u s a l u e e l l a

Mitä se on? Olen Mukavuusalueella. Missä? Jossain, missä olen hyvin, mikään tai kukaan ei vaivaa minua. Minun ei tarvitse ponnistella eikä yrittää mitään. Osaan. Olen parhaimmillani. Suojelen itseäni ulkopuolelta tulevilta häiriöiltä. En ota vastaan. Enkä anna. En myöskään saa. Kuvittelen olevani turvassa. Vai onko se niin? Jospa estän muita näkemästä itseäni, sisintäni, minua. Silloin en peilaa enkä ole peili. En voi oppia, kasvaa.

Miten mukavuusalueelle mennään? Kai sinne ajaudutaan. Kuitenkin on tapana sanoa, että pitää tulla pois mukavuusalueelta. Miksi? Jos siellä on hyvä olla. Jos siellä on oikeasti turvassa. Alueelta voi tulla pois, jos aikoo siirtyä jollekin toiselle mukavalle alueelle. Mutta en voi ajatella, että kukaan voi sanoa toiselle, että tule pois mukavuusalueeltasi. Voiko tosiaan sanoa, että se olisi sinulle nyt hyväksi. Ei voi tietää, kun toisen mukavuusalue ei ole toiselle milloinkaan sama.


Jatketaan hyvin olemista ... peilinä ja peilattavana.

KOTIIN

Kun kuulet kuiskauksen tai jos sinulle ääneen sanotaan, jos itse ajattelet tai sanot:

Kiva tulla kotiin!
Kiva olla kotona!


Pieni ja arkinen juttu. Mutta. Usko se. Ota se totena. Kuule se kirjaimellisesti. Vaali ja helli sitä. Muista.

Se on arvokasta. Se kohottaa sekä sanojaa että kuulijaa. Antaa  paljon siihen hetkeen ja päivään.

Heitä on

Selätä se!

Selätä se! Anna mennä!

Tunteiden myrskyä. Tunteen kohinaa ja jyrinää. Sellaisen tunteen, joka lamaannuttaa kehon, saa hartiat lysähtämään, ajatuksen kiertämään kehää ja olon levottomaksi. Jos sanoisi jotain, ääni tärisisi ja kyyneleet pyrkisivät silmänurkkiin. Siksi ei sano mitään.

Tuollainen tunne, se ei laannu ihan hetkessä. Aikaa kuluu tovi ennen kuin pystyy ajattelemaan, että se on tunne, se on vain tunne. Se on VAIN tunne! Voin päästää siitä irti! Voin päättää itse, annanko turtumuksen olla. Voin päättää, jääkö se iholleni.

Ihan noin yksinkertaisesti tunteet eivät mene ohi, että siitä vain päättää luopua tunteesta. Tällä kertaa minulla asian ajatteluun kului vajaa neljä tuntia ja lisäksi vielä kuntosalilla pari tuntia. Kilpailin juoksumaton kanssa ja soudin soutulaitteella, kiskoin painoja sydän läpättäen. Sen jälkeen oli päällimmäinen iholla kirvelevä tunnemyrsky selätetty. Latistettu asian kokoisiin mittasuhteisiin. Melkein nollattu.

Selättäminen ei tietenkään tarkoita, ettei asiaa enää olisi olemassa. Ettei sitä voisi ajatella tai ettei se enää tulisi lainkaan mieleen, missään vaiheessa. Ei ollenkaan näin. Mutta... sen ote on hellinnyt, sillä ei ole enää voimaa. Vastedes se saattaa tulla ohimennen mieleen ja häipyä samantien. Se on pois iholta, ei saa kananlihalle. Toki on tunteita, joiden työstäminen ja selättäminen kestää päiviä, joidenkin jopa vuosia. Tässä kävi tuoreeltaan näin tällä kertaa, olen yhtä arvokasta kokemusta rikkaampi.

Selätyksen onnistumisen elämys, se on se tunne, se hetki,
kun hyppää trampoliinilla ja on siellä ilmassa!