NäkyVäksi

Näkymättömän lapsen näkyväksi tuleminen on vielä kesken. Hän on jo kokenut, mitä tapahtuu kohdatessa ironisia henkilöitä sen jälkeen, kun on sallinut itsensä jo vähän näkyä. Liikauttavaa. Ja samalla miettii, miten jatkaa, pysyäkö näkymättömänä, olla hieman haalistunut vai tulla kokonaan näkyväksi. Vaihtoehtoja on.
Kokonaan näkymättömänä oleminen on turvallista, se ei enää tunnu kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Entä sitten olla vähän haalistunut tai osittain näkyvä, sekään ei enää kovin miellytä. Haisulin tapaiset tyypit haistavat heikot kohtasi ja ehkä päädyt takaisin näkymättömäksi. Olet lähtötilanteessa. Vaikka olet ollut jo luottavaisella mielellä tulossa näkyväksi. Ja vähän rohkea. Kuluu aikaa ennen kuin uskaltaa kohdata sen tosiasian, että oikeasti haluaa olla näkyvä. On niin tottunut olemaan näkymätön, ettei tiedä muusta. Sellaista se on, jos sinua määritellään jollain tavalla, asetellaan tiettyyn muottiin, riittävän monta kertaa - jopa vuosia - alat uskoa sen todeksi, vaikka itse tiedät muunlaisen todellisuuden. Mutta et uskalla tai halua myöntää asiaa.
Loppujen lopuksi ainoa vaihtoehto ja isosti omaa kasvamista on uskaltaa tulla kokonaan näkyväksi. Ottaa riski, että joku näkee. Paljastaa itsensä. Ja myös se on riski, että tapaat hänet, jolla on oikeasti lahja nähdä sinut. Kaltaisesi ehkä. Hänet, joka on samalla aaltopituudella. Luotat vanhaan viidakon sananlaskuun, että opettaja tulee kun oppilas on valmis. Ja tunnistat tuon opettajan. Sen jälkeen ei ole paluuta näkymättömyyteen ja sitten ei enää tahtoakaan. Hymy palaa!
On voimaa olla!

Näkymätön lapsi osa 2      [voit katsoa jakson tästä linkistä]

Haisuli: Hei Ninni, tiedän sinulle hyvän piilon, sieltä sinua ei ikinä löydetä... Tässä suulla on vähän ahdasta, mutta käytävä laajenee sisään. Pidä kiirettä tai Nipsu löytää sinut! Kas noin, kun jäät sinne huomiseen, muutut täysin näkymättömäksi. Huomenna menemme yhdessä ryöstämään pankin.
Ninni: Minä en tahdo. Päästä minut.

Tuutikki: Olipa hyvä, että keksin tuoda Ninnin tänne.
Muumimamma: Hauskaa, että sinä olet sitä mieltä.
Tuutikki: Te olette sen verran erikoisia, että outo käytöksenne voi keikauttaa Ninnin taas näkyväksi. Ja tietysti olette ystävällisiä.
Muumimamma: Ninni muuten puhuu jo, hänen äänensä on kyllä hyvin hento.
Muumipappa: Onko hänen äänensä aina ollut sellainen? Muuten - monet ihmiset tulevat mainiosti toimeen käyttämättä päätään.

Ninni: Uskappas tyrkätä Muumimamma mereen!
Muumipappa: Anna minun selittää!
Ninni: Ei ole mitään selitettävää! Muumimamma kastuisi likomäräksi. Et saa tehdä sitä!
Pikku Myy: Ninni näkyy!