Muistojen palapeli

Pelasin muistojen palapeliä.
Miten sitä on välillä niin
varma omista paloistaan, luulee,
tämä ei sovi minun peliini.
Ja myöhemmin huomaa, että
kuva ei olisi täysi ilman.

marja__koo

*

Kuumotus

 
Poskiani kuumottaa
kun en tiedä
Jos sun takia
tuun pois mun kuoresta
Jos sä riisut naamion
mun kasvoilta
Jos sä haluut löytää
kaiken  pinnan alta
... mitä mä teen
 
Pete Parkkonen

Keskeneräinen

Milloin 
viimeksi 
ajattelit 
olevasi keskeneräinen 
ja samalla 
tiesit, 
että se on 
ihan ok?

Valokuva ja elämä

Elämä tallustelee jatkuvasti meitä vastaan ja sanoo: "Tulehan sisään, eläminen on hienoa!" Entä mitä me teemme? Peräännymme pari askelta ja otamme siitä valokuvan.
Russell Baker

Totta. Mutta ei jokainen, ei aina, eikä koko ajan. Valokuvaaminen on elämää ja elämistä. Innostuin toden teolla kuvaamisesta viitisen vuotta sitten ja se on auttanut minua havainnoimaan elämää entistä paremmin, näkemään ja on osa elämääni. Kuva kertoo asioita, havainnoi elämää, puhuu ja puhuttelee hetkestä. Se uutisoi ja tallentaa, muistaa. Se on ajan kuvaa. Kuva välittää ja kuvalla on väliä.

Elämiseni on yhtä hienoa, vaikka pysähdyn, peräännyn pari askelta ja otan sen valokuvan tai jopa kaksi.

Entä sinä?

Huono päivä

Mitä ovat huonot päivät? Entä hyvät? Kenellä niitä on?

Onko päivä oikeasti huono vai onko päivä vain päivä ja oma asenne tai tunne se, joka saa huonouden aikaan? Mietittävää tälle päivälle.

Huonoksi päiväksi voidaan ajatella epäonninen päivä, jolloin kaikki tuntuu menevän pieleen. Nukut pommiin, unohdat tärkeitä asioita, kahvinkeitin jää päälle, mitä tahansa elämän peittävää harmittavaa asiaa, joka heijastuu koko päivään. Joskus useaan päivään, tai kokonaiseen viikkoon. Eikä aina riitä viikkokaan.

Se kaikki on kuitenkin sallittua, se on vain elämää.

Elämässä kaikki on mahdollista, välillä jopa mahdotonkin.

 

Jos sanoja 
ei ole, 
aina voi
lähettää
paljon
lämpimiä
ajatuksia

 

Sopivasti onnellinen mä olen

O  N  N  E  L  L  I  N  E  N

Kun aamulla herään,
Mä tuntee voin sen
Tää on kaunis päivä,
Mä oon onnellinen.

Sama mulle vaik satais
Taivas ois pilvinen
Tää on kaunis päivä,
Mä oon sopivasti onnellinen.

Robin

Konditionaalin perfekti

Älä pelkää epäonnistumista niin paljon, että se estää kokeilemasta uusia asioita. Pelokkaasti eläen lopussa ajattelemme: olisi pitänyt, olisin voinut ja olisin osannut.  

Louis E. Boone

OLISI PITÄNYT on elämän surullisin verbimuoto, on Hilkka Olkinuora sanonut. Olen samaa mieltä hänen kanssaan, konditionaalin perfektit ovat yhteensä iso jos, valtava ehkä, suuri aikomus; mutta kuitenkin lopullinen ei. Ja se on surullista.

Autioilla rannoilla | Edu Kettunen

Voit kuunnella laulun klikkaamalla nimeä:  Edu Kettunen

Sääntö nro 1. Lakkaa siirtämästä onnellisuuttasi tulevaisuuteen

Onnellisuus on matka, ei määränpää. Jos et osaa olla onnellinen nyt-hetkessä, juuri tässä ajassa ja paikassa, on melko todennäköistä, ettet koskaan osaa olla onnellinen. 

Muista, että Onnellisuuteen ei ole tietä. Onnellisuus itsessään on tie. Joten vaali jokaista hetkeä. Ja vaali sitä enemmän, jos jaoit sen jonkun toisen kanssa. Muista, että aika ei odota ketään. Joten lakkaa odottamasta sitä, että lopetat koulun, että palaat kouluun, että pudotat 5 kiloa painoasi, että saat 5 kiloa lisää painoa, että saat lapsia, että lapsesi lähtevät kotoa, että aloitat työt, että pääset eläkkeelle, että menet naimisiin, että eroat, että on perjantai, että on lauantaiaamu, että saat uuden auton tai kodin, että autosi tai kotisi on maksettu, että tulee kevät, että tulee kesä, että tulee syksy, että tulee talvi, että on ensimmäinen tai 15. päivä, että kuulet oman laulusi, että olet saanut juoman, että lopetat juomisen, että kuolet, että synnyt uudelleen… Päätä, että ei ole parempaa aikaa olla onnellinen kuin juuri nyt. Tuntematon

Kaikki yllä oleva on samalla totta ja niin lukemattomia kertoja kirjoitettua tekstiä, ettei enempää voisi olla. Mutta uskon siihen silti, olen tämän erään listan ensimmäisen kohdan sisäistänyt jo vuosia sitten. Tosin ei se sisäistäminen itsekseen osunut minuun, vaan se vaati ajattelemista, tekemistä ja työtä. Sanonta ONNELLISEKSI ei voi tulla, onnellinen voi vain olla on ollut yksi mottoni ja melkein mantrani pitkän aikaa. Onnellisena oleminen ei minulle ole mikään maailman suurin asia, eikä sellainen, että sitä kovin mainostelen, silti olen onnellinen joka päivä, monta kertaa, lukemattomista minulle isoista ja pienistä asioista, useimmiten onnellisuutta tuntuu olevan 24/7. Se on valintani. Miten sinä valitset?

Ajattelemisen aihetta

Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Ihmisillä, jotka saavat sinut nauramaan, jotka auttavat sinua, kun sitä eniten tarvitset. Ihmisillä, jotka aidosti välittävät. He ovat arvokkaita ja ansaitsevat jäädä elämääsi. Muut ovat vain läpikulkumatkalla.

Karl Marx

Viisaita ohjeita, jotka herättivät minut ajattelemaan asiaa käänteisesti:
Olenko minä rakkailleni yksi niistä, joka saa heidät tuntemaan itsensä onnelliseksi?
Saanko minä heidät nauramaan?
Autanko, kun he sitä eniten tarvitsevat?
Tuntevatko he oikeasti sen, että välitän aidosti?
Olenko heille se arvokas ja ansaitsen jäädä heidän elämäänsä?
Vai - olenko vain läpikulkumatkalla?

Isoja kysymyksiä pohdittavaksi.

Valmiina käytettäväksi

Onko minulla niin kiire, etten huomaa tai muista? Onko?

Leo Buscaglian viisaita sanoja muistuttamaan jokaisena päivänä. 

Kaikki tiedämme, mikä voima onkaan hymyssä ja pienessäkin huomionosoituksessa.

Usein jopa vain kolme kirjainta, sana HEI, on paljon. Tai se hymy!

Suurin osa meistä elää hiljaista ja vaatimatonta elämää. Meidän kunniaksemme ei järjestetä juhlakulkueita eikä pystytetä muistomerkkejä.Me emme kuitenkaan ole merkityksettömiä.

Maailmassa on lukematon määrä ihmisiä, jotka odottavat elämäänsä juuri meidän kaltaistamme ihmistä ja kaipaavat juuri meidän myötätuntoamme, rohkaisuamme ja kykyjämme. Pystymme tekemään jonkun onnelliseksi pelkästään sillä, että pysähdymme antamaan hänelle jotakin siitä, mitä meillä on.

Liian harvoin huomaamme, mikä voima on kosketuksessa, hymyssä, ystävällisessä sanassa, kuuntelemisessa, rehellisessä kohteliaisuudessa ja pienessäkin huolenpidossa - kaikilla niillä on voimaa kääntää kokonainen ihmiselämä uuteen suuntaan.

Leo Buscaglia

Otsikko!

Jokainen, jonka tapaat, saa osan sinun elämäsi tarinasta.
Joku saa kokonaisen luvun elämässäsi.
Muille jää kappaleita.
Useimmat ovat töherryksiä ja merkintöjä marginaalissa.

Jonakin päivänä tulee hän, josta tulee olennaisesti kuuluva kiinteä ja täydellinen osa elämässäsi. Hänen nimensä tulee sinun tarinasi otsikkoon.



- Beau Taplin - 

Joskus

Joskus muutaman vuoden etäisyys on ainoa riittävä turvaväli, jotta voi tulla toimeen ihmisten oikkujen kanssa.

#Pekka Hiltunen #ISO

MUISTOKIRJOITUS

Ja niin hänestä tuli maailmankaikkeuden kansalainen.
Sinä päivänä hän oli nähnyt bussin käytävällä enkelin,
jos se olisi puhunut selvemmin, hän olisi ehkä
ymmärtänyt, mitä se sanoi, mutta oli helteinen päivä,
bussin ikkunat olivat auki:
kävi liian kova liikenteen suhina.

* Silene Lehto

Valonööri

Ollapa valonööri
Se ihminen, jolla on
vahva elämänhallinta
ja vahva
elämänarvostus.

Samalla
tuntea ihana
sisäinen lepatus!

Ai miksi?

Siksi.
Koska
mä voin!

EnkeliTeemaa

Alkuvuoteen on mahtunut paljon surun ajatuksia, tuntemuksia toista koskeneesta surusta ja omaa surun tunnetta - eri syistä. Välillä tällaisia alakuloisia, ehkä väsyttäviä aikoja tulee pyytämättä. Se on elämää. Tänä aikana on syntynyt monia enkelikuvia. Ja siivotessa tuli vastaan kauan mukanani kulkenut lehtileike. Olin tallettanut sen huhtikuussa 28 vuotta sitten, luettuani laitoin sen takaisin arkistojen aarteisiin. Teksti meni yhä iholle asti, se liikautti edelleen. Tuntui. Ja se on hyvä.

Tässä lainaus tekstistä enkelikuvan kera:

Joskus surua ei pääse karkuun. Se on laskettava sisälle kuin ovella seisova serkku.

Suru tulee kun maailma kaatuu kolinalla niskaan. Se tulee kun hiekka rapisee mummon arkun päälle, ja mummo kuulee olleensa maailman virheettömin ihminen. Se painaa ovikelloa, pudottaa reppunsa lattialle ja on kuin kotonaan. Sen kanssa on opittava jakamaan boksinsa, tulonsa ja menonsa, ajatuksensakin. Suru ei kysy haluatko tai sopiiko sinulle ottaa vastaan, se jää.
Toisinaan se rassaa hermoja, itkettää, turruttaa, kertoo kauniita muistoja, maalaa mustaa tulevaisuutta, hukuttaa alleen, vaivuttaa itsesääliin, nostaa uhmaa, herättää elämäntahtoa, se kertoo ettei kukaan välitä sinusta koskaan ja raahaa seuraavassa hetkessä rivin lohduttajia lähelle. Suru ei usko olevansa ohimenevä. Se ei tunne jakoa suureen ja pieneen. Se sattuu ja kiusaa. Se on rakkaussuru, menetyksen suru, yksinjäämisen suru, surun surumuru. Se kiusaa kun seisot pimeällä pihalla tuijottaen yölennolla olevaa konetta, taivaan valojuovaa. Suru litistää maata vasten, maan alle ja unohduksiin. Se sanoo, ettei ole väliä sillä oletko vai etko ole. 

Vähitellen siihen tottuu ja sitten unohtaa. Serkku pakkaa laukkunsa ja häipyy niin kuin ei olisi koskaan käynytkään. Jälkeenpäin sen muistaa vain hymyilevästä valokuvasta.
Mutta suru on ohi.

Lempiväri

Sydämen
Täydellisyys
Rehellisyys
Puhtaus
Vastuuntunto
Elämän värit

Jalat maassa
Juurtuneena
Polviin asti
Toiseen liittyneenä
Elämän värit

Turvallisesti
Rauhallisesti
Sinun ja minun
Lempiväreissä

Elämän