Muistojen palapeli

Pelasin muistojen palapeliä.
Miten sitä on välillä niin
varma omista paloistaan, luulee,
tämä ei sovi minun peliini.
Ja myöhemmin huomaa, että
kuva ei olisi täysi ilman.

marja__koo

*

Todella jos elää

 
Tärkeintä

tärkeintä on elää

hän sanoi

hän on viisi vuotta

Minä mietin

tärkeintä ei ole

terveys ystävät raha

ei mikään

Todella jos elää

on jotain kaikesta

Marjanne Häkkinen

Runo on kulkenut mukanani vuosia, otan sen esiin muutaman kerran vuodessa muistuttaakseni itseäni, mikä oikeasti onkaan tärkeää. Sateen kyllästämänä syksynä haluan jakaa sen myös sinun kanssasi. Ole hyvä <3

Valokuva ja elämä

Elämä tallustelee jatkuvasti meitä vastaan ja sanoo: "Tulehan sisään, eläminen on hienoa!" Entä mitä me teemme? Peräännymme pari askelta ja otamme siitä valokuvan.
Russell Baker

Totta. Mutta ei jokainen, ei aina, eikä koko ajan. Valokuvaaminen on elämää ja elämistä. Innostuin toden teolla kuvaamisesta viitisen vuotta sitten ja se on auttanut minua havainnoimaan elämää entistä paremmin, näkemään ja on osa elämääni. Kuva kertoo asioita, havainnoi elämää, puhuu ja puhuttelee hetkestä. Se uutisoi ja tallentaa, muistaa. Se on ajan kuvaa. Kuva välittää ja kuvalla on väliä.

Elämiseni on yhtä hienoa, vaikka pysähdyn, peräännyn pari askelta ja otan sen valokuvan tai jopa kaksi.

Entä sinä?

Oivallus

 
Se tunne, kun siivoat kotonasi ja yhtäkkiä havahdut siihen, että kaappiesi järjestys on kopio lapsuudenkodista. Havainnon jälkeen voit miettiä annatko järjestyksen olla vai alatko luoda uutta mallia.

Rohkeutta on

Eivät suuret
ongelmat

luonnetta vaadi.

Kuka tahansa

kykenee
voittamaan

valtavan kriisin ja

kohtaamaan musertavan
tragedian

rohkeudella.

Vasta mitättömien

päivittäisten ikävyyksien

kuittaaminen
naurulla

vaatii mielestäni

jotain.

Jean Webster

Harmaa katto

Elokuu.
Vettä riepoo vaakasuoraan.
Taivaalla tumman harmaa tasainen katto.
Jo toinen päivä.
Surenko mennyttä valoa ja lämpöä?
Kaipaanko ihanaa sinisenä hohtavaa taivasta?
Odotanko kesää, johon on vielä vuosi?
En, en ja en.
Nappaan kirkkaan ajatuksen ja ilon pilkahduksen sähkövalosta.
Elämä on. Valintoja.

Veden alla

Juhlan aika

Nyt on Juhlan ja Maljan aika! Aika lentää!
 

"Nämä juhlat", sanoi Risto Reipas, "ovat juhlat sen kunniaksi, mitä eräs teki, ja me kaikki tiedämme kuka. Ja nämä ovat hänen juhlansa, sen kunniaksi mitä hän teki."

Toukokuussa on aihetta moneen juhlaan. Juhlien aika huipentuu touko-kesäkuun vaihteeseen, kun koulunsa päättävät saavat todistukset, lakit ja paperit.

Mahtavaa! Onnea ihan jokaiselle!

 

Juhlakuukausi

Kehyksessä on avointa tilaa, aina on, antaa menneen mennä ja kaiken tulevan tulla ajallaan, arkistoida hetken askelmerkit.

Eletään jo kuluvan vuoden toukokuuta. Oho! Talvi meni ja kevät on jo pitkällä, ollaan kesän kynnyksellä. Tulossa on tapahtumarikas kuukausi. Olen pohtinut, että nyt jo pitäisi saada edes ajatuksissa tulevat viikot järjestykseen,  mieluummin jos jotain konkreettistakin.
Miksikö toukokuu ajatteluttaa? Siksi, että kaikkea oman luksusarjen rinnalla on niin paljon. Miten minä mahdun sekaan? Miten ehdin? Miten riitän? Maltanko jotain jättää väliin? Miten matkat, äitienpäivä, syntymäpäivät, rippijuhla, tanssiaiset, valmistujaiset sujuvat? Missä on hengähdystauko arjen ja juhlan välillä?
Varmasti kuukauden päästä ihmettelen, mihin viikot menivät. Ja totean, että päivä kerrallaan. Samalla tiedän, että tulen tapaamaan hurmaavia ihmisiä, vietän heidän kanssaan aikaa, ja se on niin upea alku kesälle.

Kaikki tämän toukokuun askelmerkit antavat hyvän syyn tähytä tulevaisuuteen. Muistiin jää monta merkintää tähän kohtaan, voi muistella aikoja taaksepäin ja hymyillen antaa olla, voi kävellä huomiseen. Sinulle sydän ja ajatus <3. Nauti auringosta!

Koko ajan siis 24/7

Kyllä! Vielä! Ja koko ajan! Sitä on ilmassa - rakkautta.
Samalla se on arkea .... herätyskelloa, ruokakauppaa, pyykinpesua, villakoiria, imurointia, laskujen maksua ... kaikkia yhdessä ja erikseen.
Mutta ah ja oih niin luksusta, melkein voisi sanoa tikkukirjaimilla.
Arjen juoksussa on helppo mennä muun hälinän mukana ja unohtaa siitä se LUKSUS.
On terveellistä välillä muistuttaa itseään siitä, mitä minulla on joka päivä.
Tämähän sitä on, elämän kaikki sävyt ja värit, tuuli ja sade, aurinko ja valo, nauru ja ilo, suru ja itku.
Luksusarkea.

Onnellinen voi vain olla!

Ihastuin ensilukemalta lausahdukseen: Onnelliseksi ei koskaan tulla, onnellinen voi vain olla! Ajattelen, että onni ja onnellisuus on tunne, siksi ei tulla, sitä ei omisteta, se on.

Tämä aasinsiltana minun ja sinun oman elämän tärkeisiin asioihin. Tärkeiden asioiden ymmärtämiseen menee vuosia, totesi rakas ystäväni. Se on totta. Juuri tärkeältä tuntuvien asioiden, äärimmäisyyksien, koskettavien, liikauttavien, isojen, niiden itselle erittäin merkittävien, omien elämää suuremmalta tuntuvien asioiden arvon ja merkityksen tajuaa aina silloin, kun ne kolahtavat otsaan tai niihin kompastuu, ja siihen hetkeen tuntuu kuluneen kauan, jopa liian kauan.


Herttaässä

Se voi olla turhauttavaa, mikä kesti, miksi vasta nyt, miksen jo silloin ja kaikki ne kysymykset, mitä siinä itseltään kyselee. Ja toisaalta kuitenkin tietää, että mennyt aika oli tarpeen, muuten ei olisi ehtinyt sisäistää asian tärkeyttä itselle, juuri sitä itse asiaa.

Ehkä ei olisi ollut vielä valmis tuohon kosketukseen, aiemmin ei vielä olisi ymmärtänyt tärkeyttä tai tarpeellisuutta.
Ja lisäksi tarvitsi kaikki ne aiemmat kokemukset osoittamaan tämän kokemuksen tulevan juuri oikealla hetkellä.


Ehkä kysymys ei kuulukaan miksi vasta nyt vaan kysymys onkin miksi nyt - miksi juuri nyt!
Tai miksi jo nyt!

Uudenvuodenlupaukset joita en tehnyt

Uuden vuoden aattona on tapana tehdä lupauksia tulevalle vuodelle, esimerkiksi liikun, laihdutan, lopetan, aloitan sitä tai tätä, useimmiten ne lupaukset kai ovat jotenkin elämänlaatua parantaviin tähtääviä tai huonoksi koettujen tapojen muuttamista tai tekemättä jääneiden töiden tekemistä.

Tunnustan. Harvoin olen tehnyt itselleni lupauksia vuoden vaihtuessa, en muista milloin viimeksi ja en tehnyt siis nytkään. Ei tullut mieleen. En huomannut edes luvata olla tekemättä lupausta. En olisi halunnut luvata jotain, josta on helppo lipsua ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Sen sijaan käytin kyllä ihan muutamia päiviä mietiskelemällä asioita, jotka haluan jättää pois repustani, sellaisia, jotka ovat olleet ja menneet, tietyllä tapaa valmiita asioita, joita en enää kanna mukanani vuonna 2016. Se tuntui hyvältä ratkaisulta, viime vuoden aikana tapahtui jotenkin erityisen paljon, tuntuu, että useita pysäyttäviä ja isoja asioita. Sellaisia, jotka liikauttivat isosti, myönteisiä ja surullisia. Nuo isot asiat korostivat pieniä huippuhetkiä, eivätkä tällä kertaa jättäneet varjoon, niinkuin olisi helposti saattanut käydä.

Rakettien valosäihkeessä oli mukava olla, katsoa tulevaan rauhallisella mielellä, askelmerkit vuoden varrelle oli jo päivitetty uuteen kalenteriin, vuoden teema mietittynä valmiiksi odottaa ytimekästä sanamuotoa. Sanat kyllä tulevat ajallaan.

Hyvää vuotta 2016 jokaiselle <3

LOVE

I Love You. To the moon and back. And around the stars, out of our galaxy, through the comets and the rings of far away planets. Riding on a rocketship back down to earth to wherever you are.

Neljä

Neljä 

yötä 

jouluun,

laskin

ihan

itse

sen.

Kivihommissa

Syksyn aikana on monenlaista vastoinkäymistä kasaantunut, toinen toisen päälle, viereen, ja entisten perään. Tuli hetki, että ei auttanut kuin kääriä hihat ja ruveta kivihommiin ... yksi kerrallaan ratkomaan asioita. Vähän kerrallaan on alkanut seljetä. Se on elämää, melkein isolla E:llä. Harmi alkaa hellittää. Hyvä. Lainaan tähän hetkeen Johanna Huttusen sanat:

Elämä, saanko sinulta kysyä kuinka vauhdissasi mahdan pysyä?
Kerrotko mistä kiinni ottaisin kuinka askeleeni sinuun asettaisin?

Elämä, pääni heittää ympyrää keuhkoni eivät millään ehdi hengittää.
Sydänpieni vauhkona takoaa jalat hatarat altani kohta lakoaa

Elämä, saanko sinulta kysyä voiko minusta vielä jarruja löytyä?
Saisinko tämän paussille hetkeksi elämän myrskytuulet tyveneksi?

Tahdon hetken itselleni hengittää raajani väsyneet rennoksi levittää
Tahdon nauttia elämän maisemista
päästä vapaaksi hurjasta vauhdista

M E * L O V E * Y O U

I love you, not only for what you are, 
but for what I am when I am with you.

I love you, not only for what You have made of yourself, 
but for what you are making of me.

I love you, for the part of me that you bring out;

I love you, for putting your hand Into my heaped-up heart

And passing over all the foolish, weak things
That you can't help dimly seeing there,

And for drawing out Into the light all the beautiful belongings
That no one else had looked quite far enough to find

I love you because you
are helping me to make of the lumber of my life not a tavern but a temple. 
Out of the works of my every day not a reproach but a song.

I love you because you have done more than any creed could have done to make me good. And more than any fate could have done to make me happy.

You have done it without a touch,
without a word, without a sign. 
You have done it by being yourself. Perhaps that is what being a friend means,
after all.

by Roy Croft

Joskus

Joskus muutaman vuoden etäisyys on ainoa riittävä turvaväli, jotta voi tulla toimeen ihmisten oikkujen kanssa.

#Pekka Hiltunen #ISO

Kulkija huolta vailla

Olen tänä vuonna ollut koko heinäkuun kulkija huolta vailla. Tai no tarkemmin ajatellen ehkä vain jättänyt mahdolliset ajattelemisen aiheet suosiolla taustalle odottamaan suotuisampaa hetkeään.

Välittäminen kellonajoista ja viikonpäivistä katosi heti kesäloman ensimmäisinä päivinä. Hetkittäin on pitänyt tarkistaa, mikä päivä on menossa, jotta pysyy ja palautuu kalenterin nurkalle.
Loma on ollut täydellistä huoletonta elämistä ja sitä otsikon mukaista kulkemista. Piirroksia on syntynyt paljon, oleminen on siis ollut levollista ja hyvin luovuutta ja ajattelua ruokkivaa. Matkoilla kameraan on tallentunut satoja kuvia, maisemista, kauniista taloista, inspiroivista yksityiskohdista.
Joitakin vuosia sitten aloitin oman projektin nimeltään ensimmäistä kertaa elämässä. Muutama päivä sitten havahduin, että niitä ensimmäistä kertaa kokemuksia, elämyksiä, kohtaamisia, tutustumisia, musiikkia, uusia teitä ja paikkoja on tämänkin loman aikana kertynyt jo niin paljon, että olen unohtanut laskea niitä. Jonkun kerran olen ääneen sanonut, että tätä tietä en muuten ole koskaan elämässäni aikaisemmin mennyt. Ei kuitenkaan ole ollenkaan vaarallista, että projektin laskuri on jumittunut paikoilleen, olenhan nauttinut jokaisesta uudesta asiasta ja ne ovat tallentuneet sydämen sopukkaan. Ja monet myös sinne kameran muistikortille.
Kesäelämään on kuulunut myös paljon odottavaa taivaalle tähyilyä, kauniin sinisen taivaan ja auringonvalon kaipuuta, vastaavasti iloa ja riemua palasista taivaan sinestä pilvien lomassa, kuin myös vähäisista auringon kuumottavista säteistä.

Matka jatkuu ... vielä on lomaa jäljellä ja tällä kesälläkin on vielä hetkensä.
Nautitaan jokaisesta niistä <3

MUISTOKIRJOITUS

Ja niin hänestä tuli maailmankaikkeuden kansalainen.
Sinä päivänä hän oli nähnyt bussin käytävällä enkelin,
jos se olisi puhunut selvemmin, hän olisi ehkä
ymmärtänyt, mitä se sanoi, mutta oli helteinen päivä,
bussin ikkunat olivat auki:
kävi liian kova liikenteen suhina.

* Silene Lehto