Näytetään tekstit, joissa on tunniste #ilo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #ilo. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. toukokuuta 2018

*



Valitse tietty ote elämään, älä tiettyä käyttäytymismallia.
R.Schache

maanantai 4. syyskuuta 2017

Valokuva ja elämä




Elämä tallustelee jatkuvasti meitä vastaan ja sanoo: "Tulehan sisään, eläminen on hienoa!" Entä mitä me teemme? Peräännymme pari askelta ja otamme siitä valokuvan.
Russell Baker

Totta. Mutta ei jokainen, ei aina, eikä koko ajan. Valokuvaaminen on elämää ja elämistä. Innostuin toden teolla kuvaamisesta viitisen vuotta sitten ja se on auttanut minua havainnoimaan elämää entistä paremmin, näkemään ja on osa elämääni. Kuva kertoo asioita, havainnoi elämää, puhuu ja puhuttelee hetkestä. Se uutisoi ja tallentaa, muistaa. Se on ajan kuvaa. Kuva välittää ja kuvalla on väliä.

Elämiseni on yhtä hienoa, vaikka pysähdyn, peräännyn pari askelta ja otan sen valokuvan tai jopa kaksi.

Entä sinä?

perjantai 30. joulukuuta 2016

Sama tunne ja kokemus

[[ Tehokkain tapa saavuttaa hyvät suhteet mihin tahansa elolliseen olentoon on etsiä siitä parasta ja sitten auttaa tuota parasta puhkeamaan täyteen ilmiasuunsa. ]]

Totta.
Suunnittelin näyttelyä pitkin syksyä, tein uusia töitä, kävin läpi jo olemassa olevia, tein ajatustyötä, tunteja säästämättä. Valintoja, valintoja. Viimein olin valmis h-hetkeen, vajaa viikkoa ennen joulukuun ensimmäistä päivää työt oli kehystetty ja levitetty kotona lattialle ripustusjärjestykseen, luettelo töistä oli suunniteltu ja monistettu vierailijoille. Pakkasin ne hellästi ja ajoin näyttelypaikalle, siinä vaiheessa ei enää jännittänyt. Ajatustyö oli jo tehty, olin valmis siihen tunteeseen, että kuukauden olen seinällä kirjastossa. Ripustin teokset suunnitellusti omille paikoilleen. Ensimmäinen vieraskin kävi jo, kun viimeistelin asettelua. Loppu tapahtuu itsestään, työt elävät kuukauden omaa elämäänsä. Tänään perjantaina 30. päivä kirjaston näyttelyhuoneen seinät tyhjenivät.

Tällaisessa kohdassa palaan reilun kahden vuoden takaisiin tunteisiin, silloin tavoite oli uskaltaa tehdä näyttely, tein sen ja minuun ei sattunut. Ei pieniä eikä suuria kolhuja. Nyt olin aavistuksen varmempi, olihan kokemusta jo yhdestä kerrasta. Ennen näyttelyä, koko kuukauden ja nyt kun se on purettu, olen kiitollinen kaikesta tuesta. Kiitos läheiset ja ystävät! Sydän jokaiselle!

Kiitos myös jokaiselle näyttelyn vierailijalle <3 <3 <3 
Hyvää uutta vuotta!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Luovia


Oli suuret odotukset
Tulossa on konsertti
Oikea spektaakkeli
Hieno valoshow

Muutama tunti
Ja kokemus on ohi
Mykistynyt olo
Kiitollisuus
Hetkiä voi elää

Musiikkina
Kuvina

Voi ihailla isoa
Kunnianhimoa
Lahjakkuutta
Työn määrää

Löytää itsensä
Kenties

maanantai 30. toukokuuta 2016

Juhlan aika

Nyt on Juhlan ja Maljan aika! Aika lentää!
 
"Nämä juhlat", sanoi Risto Reipas, "ovat juhlat sen kunniaksi, mitä eräs teki, ja me kaikki tiedämme kuka. Ja nämä ovat hänen juhlansa, sen kunniaksi mitä hän teki."

Toukokuussa on aihetta moneen juhlaan. Juhlien aika huipentuu touko-kesäkuun vaihteeseen, kun koulunsa päättävät saavat todistukset, lakit ja paperit.

Mahtavaa! Onnea ihan jokaiselle!
 

torstai 12. toukokuuta 2016

Sääntö nro 1. Lakkaa siirtämästä onnellisuuttasi tulevaisuuteen

Onnellisuus on matka, ei määränpää. Jos et osaa olla onnellinen nyt-hetkessä, juuri tässä ajassa ja paikassa, on melko todennäköistä, ettet koskaan osaa olla onnellinen. 

Muista, että Onnellisuuteen ei ole tietä. Onnellisuus itsessään on tie. Joten vaali jokaista hetkeä. Ja vaali sitä enemmän, jos jaoit sen jonkun toisen kanssa. Muista, että aika ei odota ketään. Joten lakkaa odottamasta sitä, että lopetat koulun, että palaat kouluun, että pudotat 5 kiloa painoasi, että saat 5 kiloa lisää painoa, että saat lapsia, että lapsesi lähtevät kotoa, että aloitat työt, että pääset eläkkeelle, että menet naimisiin, että eroat, että on perjantai, että on lauantaiaamu, että saat uuden auton tai kodin, että autosi tai kotisi on maksettu, että tulee kevät, että tulee kesä, että tulee syksy, että tulee talvi, että on ensimmäinen tai 15. päivä, että kuulet oman laulusi, että olet saanut juoman, että lopetat juomisen, että kuolet, että synnyt uudelleen… Päätä, että ei ole parempaa aikaa olla onnellinen kuin juuri nyt. Tuntematon

Kaikki yllä oleva on samalla totta ja niin lukemattomia kertoja kirjoitettua tekstiä, ettei enempää voisi olla. Mutta uskon siihen silti, olen tämän erään listan ensimmäisen kohdan sisäistänyt jo vuosia sitten. Tosin ei se sisäistäminen itsekseen osunut minuun, vaan se vaati ajattelemista, tekemistä ja työtä. Sanonta ONNELLISEKSI ei voi tulla, onnellinen voi vain olla on ollut yksi mottoni ja melkein mantrani pitkän aikaa. Onnellisena oleminen ei minulle ole mikään maailman suurin asia, eikä sellainen, että sitä kovin mainostelen, silti olen onnellinen joka päivä, monta kertaa, lukemattomista minulle isoista ja pienistä asioista, useimmiten onnellisuutta tuntuu olevan 24/7. Se on valintani. Miten sinä valitset?

perjantai 23. lokakuuta 2015

Harmaa on hyvä väri

Lokakuun lopun päivät, vuodenaika jo tekee sen, että ilmassa on harmaata, hämärää, pimeää ja sateista.

Kostea koleus menee luihin ja ytimiin. Laulussa sanotaan osuvasti ... ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun ...

Perusvire elämässä on pääsääntöisesti hyvä ilo ja valoisuus, aika ajoin silti huomaa luonnon vihreyden lakastuessa, lehtien lentäessä puista viiman ja sateen mukana, että kaipaa Ressumaista muistutusta:

Jaska: Yhtenä päivänä meidän kaikkien pitää kuolla, Ressu ...
Ressu: Kyllä, mutta kaikkina muina päivinä meidän ei pidä.

Hyvään viikonloppuun aurinkoisissa merkeissä.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Y L L Ä T Y S


Oih ja voih se kutkuttava tunne, kun järjestät rakkaille yllätyksen ja olet melko varma, että se on mieluinen. Oikeastaan tiedät, että se on.
Ainakin sydämessäsi toivot!

Ja ne päivät tai hetket, kun elät kihelmöivän jännityksen vallassa suu supussa, kun et millään haluaisi olla paljastamatta.

Mutta kun maltat ja sitten näet sen ilon ja kiitoksen hiipii omaan sydämeesi lämpö ja kiitollisuus.

Ne ovat niitä elämän tähtihetkiä!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

#kuva

Jokaisessa kuvassa voi nähdä paljon, oivalsin sen taas kerran, kun selasin kuviani. Tutkiskelin niitä, ihmettelin miten kuvassa joku herätti ajatuksia ... miten tämäkin hahmo on näin kasvanut, muuttunut, hieno, hyvä idea, noinkin voi tosiaan kuvan tehdä. Näin kuvissa eri asioita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Viivaa, pehmeyttä, valoa ja varjoa. Niin mielenkiintoista ja opettavaista, uusia ideoita synnyttävää.


Kuinka hienosti päivä sujuukaan! Virkistävää todella.

Mitä tällaisesta tutkiskelusta ja ajattelusta on sitten hyötyä? Tarvitseeko ollakaan? Jos siitä on iloa itselle, jos se hymyn saa aikaan. Jos se auttaa oppimaan näkemistä, havainnoimista, suuresta pienen erottamista. Tai pienestä laajuuden näkemistä. Ja mitä kaikkea vielä muuta. Silloin se on jo paljon, ja kaikki omaa pääomaa. Sitä sinun omaasi.

Virkistymisiin tässä kuva sinulle <3

torstai 4. kesäkuuta 2015

TAAS

Välillä koetellaan! Opetetaan! Yhden päivän aikana kolisee pää ja järki. Unen myötä tulee hetken helpotus. Samana päivänä ärsyttävää rutinaa, ja myös ilon ja onnen hetkiä, jos vain otan niistä kiinni. Kyllä, harmi ja huoli menköön. Ilo saa jäädä.

Elämään eksyneiden sanoin:
On mahdotonta sanoa,
mikä on kenellekin sopivasti.
Se mikä toiselle on vähän,
voikin toiselle olla liikaa.
Jaksamme eri asioita ja eri määrän.
Voimat riippuvat niin monesta tekijästä.
Toiselle sama asia on alku,
toiselle viimeinen pisara,
jonka myötä malja läikkyi yli.
Näinkö vähästä, ajattelee joku.
Mutta mistä hän tietää,
miten paljon maljassa jo oli.

perjantai 8. toukokuuta 2015

Miekka miekasta



Kiitollisena
tänään

Annoin sinulle
miekan
etkä minua lävistä

Kiitollisena
tänään

Annoin sinulle
aseen
etkä minua ammu

Kiitollisena
tänään

Voin jatkaa matkaa
Uskaltaa olla

torstai 26. helmikuuta 2015

Kipuilua

Kivun olemus... Pitkän ajan krooninen kipu kropassa - polvessa, selässä, niskassa, olkapäässä tai kyynärpäässä - se jäytää, jumittaa ja ärsyttää. Kyllä, se ärsyttää! Ja väsyttää!

Kuin ihmettä katselisi - aurinkoa - mennyttä kipua kannattelee.
Aluksi sitä elää toivossa, ajattelee ja kuvittelee, että se menee ohi. Heti ei edes huomaa, että kipu voi olla tullut jäädäkseen. Ottaa buranaa ja odottelee. Kivun tunne saattaa välillä helpottaa. Tai mennä pois. Mutta entä jos kipu palaa, jää olemaan, oikein asettuu taloksi. Siinä sitä ollaan. Aikansa siihen etsii helpotusta, yrittää päästä eroon hyvällä, kunnes luovuttaa, tottuu ja jotenkin turtuu elämään kivun kanssa. Odottelee, kuuntelee, tuttu kipu saattaa jopa siirtyä toiseen paikkaan. Joskus miettii, mistä se johtuu, mikä sen aiheuttaa, mutta ei osaa päästää irti.

Kunnes tulee se hetki, löytyy keino, joka poistaa ja parantaa kivun aiheuttajan! Ihmettelee, missä kipu on. Aluksi sitä ei edes ymmärrä, mikä tämä olotila on, kun ei tunnu miltään. EI TUNNU MILTÄÄN?!? Onko se nyt hyvä vai paha asia? Niin hassulta kuin tuntuukin, se on oikein hyvä asia, ettei tunnu miltään. Aluksi menee päiviä, kun sitä vähän väliä tunnustelee, että tuntuuko kipu tutussa kohdassa vai onko se siirtynyt johonkin toiseen paikkaan. Välillä on pettynyt, että nyt se taas tuntuukin. Nyt ei tunnukaan. Voi, se tuli takaisin, mutta ei - nyt se on erilainen, kenties lievempi. Yhtäkkiä on kulunut viikko, eikä ole huomannut tunnustella tuntuuko jossain ja tekee havainnon - ei ole tuntunut kipua, ei ole tuntunut miltään. Sitten vielä odottaa ehkä pessimistisenä vähän aikaa, josko taas alkaisi tuntua.

Mahtavaa! Silloin mielessä on iso ilo kivuttomasta olotilasta. Hetken päästä ei enää muista tarkkailla sitä kipeänä ollutta kohtaa. Kun vielä kuluu aikaa, voi sanoa, että kyllä oli kauan kipeä, mutta ajantaju kivun kestosta ja tunne ovat jo hävinneet. On tullut aika luopua kivusta, antaa sen mennä. Kuinka armollista.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Ystävänpäivän jälkeen


Ystävänpäivän jälkeen on elämää. Samat ihmiset, joille lähetin ystävänpäivätervehdyksen <3 ovat yhä elämässäni. Mikään ei estä minua lähettämästä tekstiviestiä, Facebook-viestiä tai päivitystä, WhatsApp-viestiä, korttia tai kirjettä heille vaikka joka päivä. Sydämellistä. Vaikka tänään ilahduttaakseni. Huomenna lähettääkseni terveiset. Ylihuomenna muistuttaakseni, että muistan ja ajattelen. Tai kertoakseni, että täällä olen, jos vaikka minusta ei ole kuulunutkaan vähään aikaan. Oma valinta jälleen kerran. Pieni teko ja suuri ilo. <3 jokaiselle. Nih...

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Tatska














Silloin kun
itse haluan

Sallin
minäkin
itselleni
leiman

Minulla
voi olla
leikkitatuointi
kämmenselässä
kajalviivat silmissä
leima otsassa tai
merkki paidassa

Itseni iloksi

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Lempiväri





Sydämen
Täydellisyys
Rehellisyys
Puhtaus
Vastuuntunto
Elämän värit

Jalat maassa
Juurtuneena
Polviin asti
Toiseen liittyneenä
Elämän värit

Turvallisesti
Rauhallisesti
Sinun ja minun
Lempiväreissä

Elämän