Tunne tunteet

Se tunne, kun eilinen vielä mietityttää, tämä päivä jännittää ja huominen pelottaa.


marja_koo

 

Jos sanoja 
ei ole, 
aina voi
lähettää
paljon
lämpimiä
ajatuksia

 

Musta-harmaan viesti

Kun tiedät olevasi vaaleanpunainen henkilö ja huomaat, että pikkuhiljaa olemuksesi alkaa harmaantua ja musta alkaa tuntua lempiväriltä ja melkein toiselta iholta, pysähdy, hengitä rauhallisesti hyvin syvään, silloin on oikea aika tehdä päätös ja antaa värien vallata vaatekaappisi takaisin.

Kaikki tärkeä alkaa

Muutamat ohikiitävät silmänräpäykset ovat niitä, joissa kaikki tärkeä alkaa.
Kun yhtäkkiä tiedät,mitä sisimmässäsi haluat.
Kun yhtäkkiä näet selkeästi. Kun uskallat, vaikka pelottaa.
Kun katse kohtaa katseen ja syntyy yhteys.
Kun vatsanpohjasta kouraisee, kun kupeissa vihloo,
kun sydän hakkaa. Kun hengitys salpautuu.
Kun retkahdat pyörteeseen ja annat vaan mennä,
tietämättä mihin se johtaa.
Niissä muutamissa hetkissä on kaikki.
Niissä hetkissä on elämä.

Älä anna sen lipsua käsistäsi.

Maria Jyrkäs

Salaisuus

Nyt saat salaisuuteni.
Se on hyvin yksinkertainen.
Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.
Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

Antoine  de Saint-Exupery

heionkomuitameitä

Kysymyksen tän, tietää jonkun löytävän

Hei onko muita meitä, maailmaan eksyneitä täällä päällä kylmän maan siipirikkoina?

Hei onko muita meitä, pudonneita enkeleitä täällä yksin odottaa
toista kaltaistaan nyt siipirikko vaan.

Neljänsuora

Mun puuttuva palanen

Usein käy niin, että kuvaa tehdessä ja sen valmistuessa näkee siitä vain jonkin tietyn osan tai sitten kokonaisuuden huomaamatta yksityiskohtia. Tämän kuvan kiiltelevä harmaus vei huomioni. Ajan kuluessa sitten löytyy aina uusia ulottuvuuksia. Tästä kuvasta havahduin tuoreeltaan, kun tuttavani mainitsi sydämestä puuttuvan palasen. Ei se suuri pala ole, mutta kyllä siitä selvästi pala puuttuu.

SULLE
Robinin sanoin
ja sävelin:

Mun sydämestä
puuttuu palanen
ja se on SUN näköinen

Mun sydämestä
puuttuu palanen
ja SÄ voisit täyttää sen

Oot mun puuttuva palanen
mun sydämestä puuttuva palanen

Sääntö nro 1. Lakkaa siirtämästä onnellisuuttasi tulevaisuuteen

Onnellisuus on matka, ei määränpää. Jos et osaa olla onnellinen nyt-hetkessä, juuri tässä ajassa ja paikassa, on melko todennäköistä, ettet koskaan osaa olla onnellinen. 

Muista, että Onnellisuuteen ei ole tietä. Onnellisuus itsessään on tie. Joten vaali jokaista hetkeä. Ja vaali sitä enemmän, jos jaoit sen jonkun toisen kanssa. Muista, että aika ei odota ketään. Joten lakkaa odottamasta sitä, että lopetat koulun, että palaat kouluun, että pudotat 5 kiloa painoasi, että saat 5 kiloa lisää painoa, että saat lapsia, että lapsesi lähtevät kotoa, että aloitat työt, että pääset eläkkeelle, että menet naimisiin, että eroat, että on perjantai, että on lauantaiaamu, että saat uuden auton tai kodin, että autosi tai kotisi on maksettu, että tulee kevät, että tulee kesä, että tulee syksy, että tulee talvi, että on ensimmäinen tai 15. päivä, että kuulet oman laulusi, että olet saanut juoman, että lopetat juomisen, että kuolet, että synnyt uudelleen… Päätä, että ei ole parempaa aikaa olla onnellinen kuin juuri nyt. Tuntematon

Kaikki yllä oleva on samalla totta ja niin lukemattomia kertoja kirjoitettua tekstiä, ettei enempää voisi olla. Mutta uskon siihen silti, olen tämän erään listan ensimmäisen kohdan sisäistänyt jo vuosia sitten. Tosin ei se sisäistäminen itsekseen osunut minuun, vaan se vaati ajattelemista, tekemistä ja työtä. Sanonta ONNELLISEKSI ei voi tulla, onnellinen voi vain olla on ollut yksi mottoni ja melkein mantrani pitkän aikaa. Onnellisena oleminen ei minulle ole mikään maailman suurin asia, eikä sellainen, että sitä kovin mainostelen, silti olen onnellinen joka päivä, monta kertaa, lukemattomista minulle isoista ja pienistä asioista, useimmiten onnellisuutta tuntuu olevan 24/7. Se on valintani. Miten sinä valitset?

Ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää tänä kuluvana vuonna 2016!  Ajattelin ystävänpäiväkortteja kirjoittaessani jokaista saajaa lämmöllä.  Haluan jakaa  myös teille samoja ajatuksia kiitollisuudella.  Kiitos teistä ja teille, että olette elämässäni mukana, olemassa ja jakamassa!  Sydän ihan jokaiselle.

Valmiina käytettäväksi

Onko minulla niin kiire, etten huomaa tai muista? Onko?

Leo Buscaglian viisaita sanoja muistuttamaan jokaisena päivänä. 

Kaikki tiedämme, mikä voima onkaan hymyssä ja pienessäkin huomionosoituksessa.

Usein jopa vain kolme kirjainta, sana HEI, on paljon. Tai se hymy!

Suurin osa meistä elää hiljaista ja vaatimatonta elämää. Meidän kunniaksemme ei järjestetä juhlakulkueita eikä pystytetä muistomerkkejä.Me emme kuitenkaan ole merkityksettömiä.

Maailmassa on lukematon määrä ihmisiä, jotka odottavat elämäänsä juuri meidän kaltaistamme ihmistä ja kaipaavat juuri meidän myötätuntoamme, rohkaisuamme ja kykyjämme. Pystymme tekemään jonkun onnelliseksi pelkästään sillä, että pysähdymme antamaan hänelle jotakin siitä, mitä meillä on.

Liian harvoin huomaamme, mikä voima on kosketuksessa, hymyssä, ystävällisessä sanassa, kuuntelemisessa, rehellisessä kohteliaisuudessa ja pienessäkin huolenpidossa - kaikilla niillä on voimaa kääntää kokonainen ihmiselämä uuteen suuntaan.

Leo Buscaglia

Uudenvuodenlupaukset joita en tehnyt

Uuden vuoden aattona on tapana tehdä lupauksia tulevalle vuodelle, esimerkiksi liikun, laihdutan, lopetan, aloitan sitä tai tätä, useimmiten ne lupaukset kai ovat jotenkin elämänlaatua parantaviin tähtääviä tai huonoksi koettujen tapojen muuttamista tai tekemättä jääneiden töiden tekemistä.

Tunnustan. Harvoin olen tehnyt itselleni lupauksia vuoden vaihtuessa, en muista milloin viimeksi ja en tehnyt siis nytkään. Ei tullut mieleen. En huomannut edes luvata olla tekemättä lupausta. En olisi halunnut luvata jotain, josta on helppo lipsua ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Sen sijaan käytin kyllä ihan muutamia päiviä mietiskelemällä asioita, jotka haluan jättää pois repustani, sellaisia, jotka ovat olleet ja menneet, tietyllä tapaa valmiita asioita, joita en enää kanna mukanani vuonna 2016. Se tuntui hyvältä ratkaisulta, viime vuoden aikana tapahtui jotenkin erityisen paljon, tuntuu, että useita pysäyttäviä ja isoja asioita. Sellaisia, jotka liikauttivat isosti, myönteisiä ja surullisia. Nuo isot asiat korostivat pieniä huippuhetkiä, eivätkä tällä kertaa jättäneet varjoon, niinkuin olisi helposti saattanut käydä.

Rakettien valosäihkeessä oli mukava olla, katsoa tulevaan rauhallisella mielellä, askelmerkit vuoden varrelle oli jo päivitetty uuteen kalenteriin, vuoden teema mietittynä valmiiksi odottaa ytimekästä sanamuotoa. Sanat kyllä tulevat ajallaan.

Hyvää vuotta 2016 jokaiselle <3

Loman jälkeinen elämä

Laulun sanoin:

... siks mun sydämeeni
reikiä suli,
kun sanoit,
että kelpaan näin,
sä lupasit,
että kelpaan näin...









Kesäloma oli antoisa.
Kiitos rakkaat
ja läheiset. 
On hyvä olla <3

Huomenna alkaa
loman jälkeinen elämä.

EnkeliTeemaa

Alkuvuoteen on mahtunut paljon surun ajatuksia, tuntemuksia toista koskeneesta surusta ja omaa surun tunnetta - eri syistä. Välillä tällaisia alakuloisia, ehkä väsyttäviä aikoja tulee pyytämättä. Se on elämää. Tänä aikana on syntynyt monia enkelikuvia. Ja siivotessa tuli vastaan kauan mukanani kulkenut lehtileike. Olin tallettanut sen huhtikuussa 28 vuotta sitten, luettuani laitoin sen takaisin arkistojen aarteisiin. Teksti meni yhä iholle asti, se liikautti edelleen. Tuntui. Ja se on hyvä.

Tässä lainaus tekstistä enkelikuvan kera:

Joskus surua ei pääse karkuun. Se on laskettava sisälle kuin ovella seisova serkku.

Suru tulee kun maailma kaatuu kolinalla niskaan. Se tulee kun hiekka rapisee mummon arkun päälle, ja mummo kuulee olleensa maailman virheettömin ihminen. Se painaa ovikelloa, pudottaa reppunsa lattialle ja on kuin kotonaan. Sen kanssa on opittava jakamaan boksinsa, tulonsa ja menonsa, ajatuksensakin. Suru ei kysy haluatko tai sopiiko sinulle ottaa vastaan, se jää.
Toisinaan se rassaa hermoja, itkettää, turruttaa, kertoo kauniita muistoja, maalaa mustaa tulevaisuutta, hukuttaa alleen, vaivuttaa itsesääliin, nostaa uhmaa, herättää elämäntahtoa, se kertoo ettei kukaan välitä sinusta koskaan ja raahaa seuraavassa hetkessä rivin lohduttajia lähelle. Suru ei usko olevansa ohimenevä. Se ei tunne jakoa suureen ja pieneen. Se sattuu ja kiusaa. Se on rakkaussuru, menetyksen suru, yksinjäämisen suru, surun surumuru. Se kiusaa kun seisot pimeällä pihalla tuijottaen yölennolla olevaa konetta, taivaan valojuovaa. Suru litistää maata vasten, maan alle ja unohduksiin. Se sanoo, ettei ole väliä sillä oletko vai etko ole. 

Vähitellen siihen tottuu ja sitten unohtaa. Serkku pakkaa laukkunsa ja häipyy niin kuin ei olisi koskaan käynytkään. Jälkeenpäin sen muistaa vain hymyilevästä valokuvasta.
Mutta suru on ohi.

* harmiton *

On niitä, jotka
luulevat, että kiltin
yli tai jopa läpi
voi kävellä ja
ikäänkuin pyyhkiä
jalat mennessään.
Miltä se tuntuu?

Jotkut olettavat,
koska hän on niin
mukava,
häntä voi pitää
itsestäänselvyytenä.
Miltä se tuntuu?

Heitäkin tapaa,
ajattelevat,
kaikki sujuu ja
hän on vaivaton
ja miellyttävä,
häntä ei tarvitse
huomata.
Miltä se tuntuu?

Ja tietävät
yksin ei
selviä.

Ystävänpäivän jälkeen

Ystävänpäivän jälkeen on elämää. Samat ihmiset, joille lähetin ystävänpäivätervehdyksen <3 ovat yhä elämässäni. Mikään ei estä minua lähettämästä tekstiviestiä, Facebook-viestiä tai päivitystä, WhatsApp-viestiä, korttia tai kirjettä heille vaikka joka päivä. Sydämellistä. Vaikka tänään ilahduttaakseni. Huomenna lähettääkseni terveiset. Ylihuomenna muistuttaakseni, että muistan ja ajattelen. Tai kertoakseni, että täällä olen, jos vaikka minusta ei ole kuulunutkaan vähään aikaan. Oma valinta jälleen kerran. Pieni teko ja suuri ilo. <3 jokaiselle. Nih...

M u k a v u u s a l u e e l l a

Mitä se on? Olen Mukavuusalueella. Missä? Jossain, missä olen hyvin, mikään tai kukaan ei vaivaa minua. Minun ei tarvitse ponnistella eikä yrittää mitään. Osaan. Olen parhaimmillani. Suojelen itseäni ulkopuolelta tulevilta häiriöiltä. En ota vastaan. Enkä anna. En myöskään saa. Kuvittelen olevani turvassa. Vai onko se niin? Jospa estän muita näkemästä itseäni, sisintäni, minua. Silloin en peilaa enkä ole peili. En voi oppia, kasvaa.

Miten mukavuusalueelle mennään? Kai sinne ajaudutaan. Kuitenkin on tapana sanoa, että pitää tulla pois mukavuusalueelta. Miksi? Jos siellä on hyvä olla. Jos siellä on oikeasti turvassa. Alueelta voi tulla pois, jos aikoo siirtyä jollekin toiselle mukavalle alueelle. Mutta en voi ajatella, että kukaan voi sanoa toiselle, että tule pois mukavuusalueeltasi. Voiko tosiaan sanoa, että se olisi sinulle nyt hyväksi. Ei voi tietää, kun toisen mukavuusalue ei ole toiselle milloinkaan sama.


Jatketaan hyvin olemista ... peilinä ja peilattavana.

#kynttelipää

se olen
kynttelipää
se voin olla
kuin nukke jonka
sydämeen
koskettaminen
saa loistamaan
sisäistä valoa

kynttelipää
se voin olla
jos hymyni
jos kuuntelutaitoni
jos myötäelämiseni
jos auttavaisuuteni
jos piirrokseni

jos minä
minuna
voin sinulle
* iloa antaa
* sisäisen valosi sytyttää
* ajatuksen herättää
* ratkaisun tuoda
* innostaa

kynttelipää
se silloin olen

Valentine's Day

<3 sanoja ei tarvita <3

Erityinen Jokainen

Hän on sopeutuvainen.

Hän on seurallinen.
Hän pitää ihmisistä.

Hänellä on hiljainen ääni.
Puheliaskin hän on.
Luottava.

Hän sulautuu ympäristöön.

Katso häntä!
Se on sydän.

Hän on!

Nyt.