Sama tunne ja kokemus

[[ Tehokkain tapa saavuttaa hyvät suhteet mihin tahansa elolliseen olentoon on etsiä siitä parasta ja sitten auttaa tuota parasta puhkeamaan täyteen ilmiasuunsa. ]]

Totta.
Suunnittelin näyttelyä pitkin syksyä, tein uusia töitä, kävin läpi jo olemassa olevia, tein ajatustyötä, tunteja säästämättä. Valintoja, valintoja. Viimein olin valmis h-hetkeen, vajaa viikkoa ennen joulukuun ensimmäistä päivää työt oli kehystetty ja levitetty kotona lattialle ripustusjärjestykseen, luettelo töistä oli suunniteltu ja monistettu vierailijoille. Pakkasin ne hellästi ja ajoin näyttelypaikalle, siinä vaiheessa ei enää jännittänyt. Ajatustyö oli jo tehty, olin valmis siihen tunteeseen, että kuukauden olen seinällä kirjastossa. Ripustin teokset suunnitellusti omille paikoilleen. Ensimmäinen vieraskin kävi jo, kun viimeistelin asettelua. Loppu tapahtuu itsestään, työt elävät kuukauden omaa elämäänsä. Tänään perjantaina 30. päivä kirjaston näyttelyhuoneen seinät tyhjenivät.

Tällaisessa kohdassa palaan reilun kahden vuoden takaisiin tunteisiin, silloin tavoite oli uskaltaa tehdä näyttely, tein sen ja minuun ei sattunut. Ei pieniä eikä suuria kolhuja. Nyt olin aavistuksen varmempi, olihan kokemusta jo yhdestä kerrasta. Ennen näyttelyä, koko kuukauden ja nyt kun se on purettu, olen kiitollinen kaikesta tuesta. Kiitos läheiset ja ystävät! Sydän jokaiselle!

Kiitos myös jokaiselle näyttelyn vierailijalle <3 <3 <3 
Hyvää uutta vuotta!

Harmaa katto

Elokuu.
Vettä riepoo vaakasuoraan.
Taivaalla tumman harmaa tasainen katto.
Jo toinen päivä.
Surenko mennyttä valoa ja lämpöä?
Kaipaanko ihanaa sinisenä hohtavaa taivasta?
Odotanko kesää, johon on vielä vuosi?
En, en ja en.
Nappaan kirkkaan ajatuksen ja ilon pilkahduksen sähkövalosta.
Elämä on. Valintoja.

Juhlakuukausi

Kehyksessä on avointa tilaa, aina on, antaa menneen mennä ja kaiken tulevan tulla ajallaan, arkistoida hetken askelmerkit.

Eletään jo kuluvan vuoden toukokuuta. Oho! Talvi meni ja kevät on jo pitkällä, ollaan kesän kynnyksellä. Tulossa on tapahtumarikas kuukausi. Olen pohtinut, että nyt jo pitäisi saada edes ajatuksissa tulevat viikot järjestykseen,  mieluummin jos jotain konkreettistakin.
Miksikö toukokuu ajatteluttaa? Siksi, että kaikkea oman luksusarjen rinnalla on niin paljon. Miten minä mahdun sekaan? Miten ehdin? Miten riitän? Maltanko jotain jättää väliin? Miten matkat, äitienpäivä, syntymäpäivät, rippijuhla, tanssiaiset, valmistujaiset sujuvat? Missä on hengähdystauko arjen ja juhlan välillä?
Varmasti kuukauden päästä ihmettelen, mihin viikot menivät. Ja totean, että päivä kerrallaan. Samalla tiedän, että tulen tapaamaan hurmaavia ihmisiä, vietän heidän kanssaan aikaa, ja se on niin upea alku kesälle.

Kaikki tämän toukokuun askelmerkit antavat hyvän syyn tähytä tulevaisuuteen. Muistiin jää monta merkintää tähän kohtaan, voi muistella aikoja taaksepäin ja hymyillen antaa olla, voi kävellä huomiseen. Sinulle sydän ja ajatus <3. Nauti auringosta!

Koko ajan siis 24/7

Kyllä! Vielä! Ja koko ajan! Sitä on ilmassa - rakkautta.
Samalla se on arkea .... herätyskelloa, ruokakauppaa, pyykinpesua, villakoiria, imurointia, laskujen maksua ... kaikkia yhdessä ja erikseen.
Mutta ah ja oih niin luksusta, melkein voisi sanoa tikkukirjaimilla.
Arjen juoksussa on helppo mennä muun hälinän mukana ja unohtaa siitä se LUKSUS.
On terveellistä välillä muistuttaa itseään siitä, mitä minulla on joka päivä.
Tämähän sitä on, elämän kaikki sävyt ja värit, tuuli ja sade, aurinko ja valo, nauru ja ilo, suru ja itku.
Luksusarkea.

Valmiina käytettäväksi

Onko minulla niin kiire, etten huomaa tai muista? Onko?

Leo Buscaglian viisaita sanoja muistuttamaan jokaisena päivänä. 

Kaikki tiedämme, mikä voima onkaan hymyssä ja pienessäkin huomionosoituksessa.

Usein jopa vain kolme kirjainta, sana HEI, on paljon. Tai se hymy!

Suurin osa meistä elää hiljaista ja vaatimatonta elämää. Meidän kunniaksemme ei järjestetä juhlakulkueita eikä pystytetä muistomerkkejä.Me emme kuitenkaan ole merkityksettömiä.

Maailmassa on lukematon määrä ihmisiä, jotka odottavat elämäänsä juuri meidän kaltaistamme ihmistä ja kaipaavat juuri meidän myötätuntoamme, rohkaisuamme ja kykyjämme. Pystymme tekemään jonkun onnelliseksi pelkästään sillä, että pysähdymme antamaan hänelle jotakin siitä, mitä meillä on.

Liian harvoin huomaamme, mikä voima on kosketuksessa, hymyssä, ystävällisessä sanassa, kuuntelemisessa, rehellisessä kohteliaisuudessa ja pienessäkin huolenpidossa - kaikilla niillä on voimaa kääntää kokonainen ihmiselämä uuteen suuntaan.

Leo Buscaglia

Harmaa on hyvä väri

Lokakuun lopun päivät, vuodenaika jo tekee sen, että ilmassa on harmaata, hämärää, pimeää ja sateista.

Kostea koleus menee luihin ja ytimiin. Laulussa sanotaan osuvasti ... ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun ...

Perusvire elämässä on pääsääntöisesti hyvä ilo ja valoisuus, aika ajoin silti huomaa luonnon vihreyden lakastuessa, lehtien lentäessä puista viiman ja sateen mukana, että kaipaa Ressumaista muistutusta:

Jaska: Yhtenä päivänä meidän kaikkien pitää kuolla, Ressu ...

Ressu: Kyllä, mutta kaikkina muina päivinä meidän ei pidä.

Hyvään viikonloppuun aurinkoisissa merkeissä.

Kulkija huolta vailla

Olen tänä vuonna ollut koko heinäkuun kulkija huolta vailla. Tai no tarkemmin ajatellen ehkä vain jättänyt mahdolliset ajattelemisen aiheet suosiolla taustalle odottamaan suotuisampaa hetkeään.

Välittäminen kellonajoista ja viikonpäivistä katosi heti kesäloman ensimmäisinä päivinä. Hetkittäin on pitänyt tarkistaa, mikä päivä on menossa, jotta pysyy ja palautuu kalenterin nurkalle.
Loma on ollut täydellistä huoletonta elämistä ja sitä otsikon mukaista kulkemista. Piirroksia on syntynyt paljon, oleminen on siis ollut levollista ja hyvin luovuutta ja ajattelua ruokkivaa. Matkoilla kameraan on tallentunut satoja kuvia, maisemista, kauniista taloista, inspiroivista yksityiskohdista.
Joitakin vuosia sitten aloitin oman projektin nimeltään ensimmäistä kertaa elämässä. Muutama päivä sitten havahduin, että niitä ensimmäistä kertaa kokemuksia, elämyksiä, kohtaamisia, tutustumisia, musiikkia, uusia teitä ja paikkoja on tämänkin loman aikana kertynyt jo niin paljon, että olen unohtanut laskea niitä. Jonkun kerran olen ääneen sanonut, että tätä tietä en muuten ole koskaan elämässäni aikaisemmin mennyt. Ei kuitenkaan ole ollenkaan vaarallista, että projektin laskuri on jumittunut paikoilleen, olenhan nauttinut jokaisesta uudesta asiasta ja ne ovat tallentuneet sydämen sopukkaan. Ja monet myös sinne kameran muistikortille.
Kesäelämään on kuulunut myös paljon odottavaa taivaalle tähyilyä, kauniin sinisen taivaan ja auringonvalon kaipuuta, vastaavasti iloa ja riemua palasista taivaan sinestä pilvien lomassa, kuin myös vähäisista auringon kuumottavista säteistä.

Matka jatkuu ... vielä on lomaa jäljellä ja tällä kesälläkin on vielä hetkensä.
Nautitaan jokaisesta niistä <3

Lepohetki

Minulla on muutaman kuukauden ollut kuvan kaltainen tilanne, on levoton olo ja kuitenkin rauhallinen, vaikka tiedän vastaukset ja lopputuloksen jo etukäteen. Kuva syntyi, kun havaitsin, että nyt alkaa tuntua kuin olisi kivireki selässä ja kuitenkaan ei ole. Tilanne ei ole ylitsepääsemätön, vain haastava, aikaa ja  hikipisaroita vaativa suoritus. Keskeneräisyys vaivaa, vaikka kolmen viikon päästä voin kävellä kevyesti mäkeä alas, ja kivi ei ole enää minun kiveni.

Valmiiksi saattaminen vaatii tekemistä, päätöksiä, joita haluaisi lykätä, sitä toivoo, että aika kuluu ja ratkaisee asiat. Tuollainen ikäänkuin liejumainen olotila on kiusallinen siitä, että sillä on taipumus toimia lumipallon tavoin, kerätä itseensä ja tuottaa rauhattomuutta muistakin asioista kuin vain siitä alkuperäisestä, mistä kaikki ajatus lähti. Se on tunne, joka salakavalasti hiipii iholle, siitä ihon alle. Tiedän, että se poistuu sieltä aikanaan, tämä kirjoittaminen jo antaa sykäyksen selkiinnyttämiselle. Näyttää ajatuksille ja tekemiselle suuntaa.

Olen palannut kuvaan näiden viikkojen aikana useita kertoja, ja joka kerta nähnyt siinä uusia puolia ja oivaltanut uusia ideoita tai ajatuksia.

• Tämä asia on painava kuin iso vyöryvä kivi, pidän sitä nyt paikoillaan hetken
• Pyrin ylöspäin, mutta on tässä tätä vastusta, matka on hidas, vaatii seisahtumista
• Olen menossa alas, hidastelen tässä matkalla, pian helpottaa
• Tämä nyt vain on tässä ja se on elämää, annan kaiken mennä omalla painollaan
• Aika kuluu, kiire alkaa jo olla, lasti on iso, siirrynkö syrjään ja annan mennä
• Aurinko lämmittää, väsyttää, pysähdyn ja annan ajatuksilleni pienen tauon tässä
• Saan auringosta tämän voiman, iso järkäle on tässä, hetki vielä ja se on enää hiekanmuru

Vaihtoehtoja olotilan tulkitsemiselle on monia ja hyvä niin. Tavallaan kuin valokuvauksessa, otan kameran, mietin kuvauskohteen, valitsen miten rajaan, mihin yksityiskohtaan tarkennan ja zoomaanko kauas vai lähelle saadakseni mielestäni onnistuneen kuvan. Niin tässäkin asiassa, päätös suhtautumisesta on minun. Jälkeenpäin tiedän, miten kaikki lopulta meni. Sinä näet kuvan omalla tavallasi.

Niin kuin monet tiet johtavat vuoren huipulle, on myös monia teitä, jotka auttavat meitä saavuttamaan tavoitteemme ja tunnistamaan sen ainoan tien, jota kannattaa kulkea: sen jossa rakkaus tulee todeksi.

Paolo Coelho

* E L E *

Kuinka huomaavaisuus lämmittääkään mieltä!!!

Vaikka kuinka pieni sana tai ele, joka kertoo, että toinen ihminen on ajatellut sinua, ei ehkä pidempään kuin juuri siinä hetkessä tai tekee puolestasi jotain hyvää tekevää. Tai huomaa ystävällisesti jonkun tekemäsi ja sanoo sen ääneen. Kiittää sinua, osoittaa sinun tehneen jotain hyvin.

Tällaisilla eleillä on ihmeellinen voima. Se mielihyvä ja tunne, että nyt pystyn mihin vain. Vaikka se tunne olisi vain hetkellinen, sillä on todella voimauttava vaikutus!  Se auttaa jaksamaan ja kantaa eteenpäin tunteja, joskus jopa päiviä tai pidempään.

Mikä parasta, kun huomaavaisuus liikauttaa, liikuttaa, sykähdyttää itseä, samalla se auttaa ja kannustaa itseäkin toimimaan samaan tapaan, kun tietää, tuntee ja huomaa mitä se teki minulle, minun hymyni voi tehdä saman toiselle. Voin antaa toiselle ihmiselle paljon ja eikä se vähennä minulta mitään. Päinvastoin, oma voimaantunut oloni kasvaa!

Huomaavaisuutta on ympärillämme koko ajan, riittää että huomaa! Ne pienet asiat, vastaantulija hymyilee, tervehtii, avaa oven, kaupan kassa tervehtii, ystävä soittaa, kaveri tykkää, lista on ääretön. Riittää että havaitsee.

< Kuinka suloinen voikaan päivä olla, 
kun sitä hipaisee ystävällisyys >

LOMA

[Tosiasiassa ihminen tarvitsee sopivasti haastavia tehtäviä  ja positiivista stressiä voidakseen hyvin. Anna Perho] 

Viisas lausahdus - ihan totta. Kesään ja lomaan ladataan usein suuria odotuksia. Ehkä eniten säähän. Kesä ei tunnu kesältä, eikä loma lomalta, ellei ole lämmintä ja aurinkoista. Onneksi jo yksikin hellepäivä saa usein unohtamaan mahdolliset edelliset harmaat tai sateiset päivät. Varmaan toiseksi eniten keskitytään itse lomaan, vapaa-aikaan, sen täydelliseen hyödyntämiseen sitten, kun se vihdoin alkaa. Haastavaksi tehtäväksi lomalla voi osoittautua pelkkä oleminen ja sen tuoma hyvä olo. Kaiken ehtii vielä toteuttaa! Monta kertaa - vapaasta nauttimisen ja pelkän olemisen! Tällä lomalla, jos loma meni jo, kokeile heti seuraavana vapaana hetkenä. Jokaisella seuraavalla lomalla. Päästä kroppa ja ajatukset vapaalle. Unohda etukäteen tehdyt minuuttisuunnitelmat, salli ajan kulua ja elä senhetkisen tuntemuksen mukaan. Tee tai ole tekemättä - niinkuin Annakin sanoo - sopivassa suhteessa.                       

Oikein hyvää ja nautinnollista kesää Sinulle <3 Voi hyvin <3