[[ Tehokkain tapa saavuttaa hyvät suhteet mihin tahansa elolliseen olentoon on etsiä siitä parasta ja sitten auttaa tuota parasta puhkeamaan täyteen ilmiasuunsa. ]]
Totta.Suunnittelin näyttelyä pitkin syksyä, tein uusia töitä, kävin läpi jo olemassa olevia, tein ajatustyötä, tunteja säästämättä. Valintoja, valintoja. Viimein olin valmis h-hetkeen, vajaa viikkoa ennen joulukuun ensimmäistä päivää työt oli kehystetty ja levitetty kotona lattialle ripustusjärjestykseen, luettelo töistä oli suunniteltu ja monistettu vierailijoille. Pakkasin ne hellästi ja ajoin näyttelypaikalle, siinä vaiheessa ei enää jännittänyt. Ajatustyö oli jo tehty, olin valmis siihen tunteeseen, että kuukauden olen seinällä kirjastossa. Ripustin teokset suunnitellusti omille paikoilleen. Ensimmäinen vieraskin kävi jo, kun viimeistelin asettelua. Loppu tapahtuu itsestään, työt elävät kuukauden omaa elämäänsä. Tänään perjantaina 30. päivä kirjaston näyttelyhuoneen seinät tyhjenivät.
Tällaisessa kohdassa palaan reilun kahden vuoden takaisiin tunteisiin, silloin tavoite oli uskaltaa tehdä näyttely, tein sen ja minuun ei sattunut. Ei pieniä eikä suuria kolhuja. Nyt olin aavistuksen varmempi, olihan kokemusta jo yhdestä kerrasta. Ennen näyttelyä, koko kuukauden ja nyt kun se on purettu, olen kiitollinen kaikesta tuesta. Kiitos läheiset ja ystävät! Sydän jokaiselle!Kiitos myös jokaiselle näyttelyn vierailijalle <3 <3 <3
Hyvää uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti