*

Rauhoituin viime vuoden viimeiseksi viikoksi pääasioiden äärelle, pienten ja suurten tärkeiden asioiden, joita joskus pidämme itsestään selvinä, kun ne ovat niin jokapäiväisiä elämässämme. Nyt olemme jo toista viikkoa eläneet uutta vuotta 2018 ja mennyt vuosi jää elämään muistoina. Kiitos sinulle, kun olit mukana.
Loistavaa uutta vuotta, tapaamisiin!

Keskeneräinen

Milloin 
viimeksi 
ajattelit 
olevasi keskeneräinen 
ja samalla 
tiesit, 
että se on 
ihan ok?

Valokuva ja elämä

Elämä tallustelee jatkuvasti meitä vastaan ja sanoo: "Tulehan sisään, eläminen on hienoa!" Entä mitä me teemme? Peräännymme pari askelta ja otamme siitä valokuvan.
Russell Baker

Totta. Mutta ei jokainen, ei aina, eikä koko ajan. Valokuvaaminen on elämää ja elämistä. Innostuin toden teolla kuvaamisesta viitisen vuotta sitten ja se on auttanut minua havainnoimaan elämää entistä paremmin, näkemään ja on osa elämääni. Kuva kertoo asioita, havainnoi elämää, puhuu ja puhuttelee hetkestä. Se uutisoi ja tallentaa, muistaa. Se on ajan kuvaa. Kuva välittää ja kuvalla on väliä.

Elämiseni on yhtä hienoa, vaikka pysähdyn, peräännyn pari askelta ja otan sen valokuvan tai jopa kaksi.

Entä sinä?

Musta-harmaan viesti

Kun tiedät olevasi vaaleanpunainen henkilö ja huomaat, että pikkuhiljaa olemuksesi alkaa harmaantua ja musta alkaa tuntua lempiväriltä ja melkein toiselta iholta, pysähdy, hengitä rauhallisesti hyvin syvään, silloin on oikea aika tehdä päätös ja antaa värien vallata vaatekaappisi takaisin.

Hyvä tekosyy

Hyvälle tekosyylle on aina käyttöä. On kiire. Jotain muuta. Sataa. Paistaa. Pakkanen. Helle. Lapset. Harrastukset. Lemmikkieläin. Menoa. Usein syy siirretään pois itsestä, ulkopuolelle. Tai keksii itselle muita tekosyitä, saa syyn olla tekemättä.
Perjantai ei ole tekosyiden päivä! On viikonlopun alku, voin ihan rehellisestä syystä asettua viikonlopun ja vapaan viettoon, kun se hetki tulee. Ihastella pihan korkeita valkoisia lumikinoksia, voin jättää lumityöt tekemättä, jos haluan. Voin istua rennosti sohvalla ja katsoa televisiota pohtimatta sen kummempia asioita. Voin ottaa kynät ja värit ja taiteilla, jos käsi alkaa hamuilla siihen suuntaan. On hyvä ja hyväksyttävä syy ihan vain olla, valita onnellisuus ja levollisuus ja sitten ryhtyä siihen!
Onhan se? Kyllä, tänään annan sen luvan itselleni! Ja sanon kiitos!

Valmiina käytettäväksi

Onko minulla niin kiire, etten huomaa tai muista? Onko?

Leo Buscaglian viisaita sanoja muistuttamaan jokaisena päivänä. 

Kaikki tiedämme, mikä voima onkaan hymyssä ja pienessäkin huomionosoituksessa.

Usein jopa vain kolme kirjainta, sana HEI, on paljon. Tai se hymy!

Suurin osa meistä elää hiljaista ja vaatimatonta elämää. Meidän kunniaksemme ei järjestetä juhlakulkueita eikä pystytetä muistomerkkejä.Me emme kuitenkaan ole merkityksettömiä.

Maailmassa on lukematon määrä ihmisiä, jotka odottavat elämäänsä juuri meidän kaltaistamme ihmistä ja kaipaavat juuri meidän myötätuntoamme, rohkaisuamme ja kykyjämme. Pystymme tekemään jonkun onnelliseksi pelkästään sillä, että pysähdymme antamaan hänelle jotakin siitä, mitä meillä on.

Liian harvoin huomaamme, mikä voima on kosketuksessa, hymyssä, ystävällisessä sanassa, kuuntelemisessa, rehellisessä kohteliaisuudessa ja pienessäkin huolenpidossa - kaikilla niillä on voimaa kääntää kokonainen ihmiselämä uuteen suuntaan.

Leo Buscaglia

Ja kaikki ne listat ...

Vaatii vahvuutta olla vastustamatta oppia uutta. Se on mahdoton tehtävä, vaikkapa näinä lukemattomien listojen aikana. Listat kutsuvat lukemaan houkuttelevilla otsikoilla, ja taas tästäkin listasta jää kiinnostava, ajankohtainen tai niin tarpeelliselta tuntuva kohta mieleen... tai jos asia ei kosketa, lista jää lukematta, kunnes vastaan tulee seuraava.

Pidän sanoista. Pidän numeroista. Pidän rytmistä. Ja pidän järjestyksestä. Listoissa on nämä kaikki, pidän siis listoista. Luen niitä mielelläni, nämä 15 asiaa, 10 hetkeä, 20 tapaa, 7 ajatusta, 3 vinkkiä, TOP 5, ja lukemattomia muita - otsikko on jo laadittu koukuttavaksi. Otan listoista omakseni ensilukemalla kolahtavat ajatukset. Niiden toteuttamista en aina välttämättä heti edes ajattele, eikä se sormia napsauttamalla tapahdukaan, mutta ajatus jää kytemään ja se monesti riittääkin. Jotkut listat tuntuvat niin tärkeiltä, että ne päätyvät sellaisenaan muistiinpanoksi.

Vinkki sinulle, joka pidät myös listoista, tee oma lista, johon kokoat lukemistasi juuri sinulle sillä hetkellä parhaimmat ajatukset, kohdat, tavat, opit tai keinot. Omaa listaa voit muokata mielesi mukaan, lisätä kohtia, järjestää uudelleen - nostaa ykköseksi kullakin hetkellä sinulle tärkeimmän kohdan ja myös poistaa jo sisäistetyt ajatukset tai toteutetut tekemiset. Voit kirjoittaa listaasi uusia kohtia esimerkiksi erillisille paperilapuille, silloin lisääminen, uudelleen järjestely ja poistaminen on helppoa. Käytä mielikuvitusta miten ja missä säilytät listaasi tai listojasi, muovitaskussa, kalenterin välissä, magneeteilla jääkaapin ovessa, teipillä vaatekaapin oven sisäpuolella, rasiassa. Aina voit kirjoittaa itse oman listan sinulle tärkeistä asioista sen sijaan, että poimit kohtia valmiista listoista.

Listarikasta vuotta!

Neljä

Neljä 

yötä 

jouluun,

laskin

ihan

itse

sen.

Kolme kynttilää...

Tänään vietämme kolmen kynttilän sunnuntaipäivää.

Rauhallista sunnuntai-iltaa

Miten #äärellä olet?

Vai oletko ääressä? Jäin miettimään radio-ohjelmaa... siitä seurasi äärellisiä pohdintoja. Sanojen herättämiä mielikuvia. Hymyilyä.

Radio-ohjelmassa puhuttiin muun muassa hiljentymisestä ja asiantuntija sanoi useaan kertaan, että menee asioiden äärelle. Toimittaja kysyi, mitä tarkoittaa mennä äärelle. Vastaus oli sama, hiljentyy, mietiskelee ja menee asian äärelle. Siitä jäi tuo äärelle-sana kummittelemaan, ratkaisematta ja lopullisesti selittämättä.

Mitä se asian äärelle meneminen todellisuudessa sitten oikein on? En ole varma ajatteliko toimittaja samoin kuin minä, mutta kuulin hänen kysymyksensä siten, että hän oli myös kiinnostunut oikeasti siitä, mitä se asian tai asioiden äärelle meneminen on - siis miten siihen mennään ja miten siinä ollaan. Ihan oikeasti.

Kuuntelin ohjelmaa tarkasti, halusin tietää, en saanut vastausta, mutta jatkoin omaa päänsisäistä keskustelua. Jokaisella on ja saa olla oma tapansa olla äärellä. Nyt istun pöydän ääressä, tietokoneen ääressä. Ja pohdiskelen tätä asiaa, olen sen äärellä, ikäänkuin lähellä ratkaisua, melkein saamassa ajatuksesta kiinni. Eilen olin kuvan äärellä, puolivalmiin, kynät odottivat vieressä. Työn valmistuttua en enää ole äärellä.

Milloin sitten olen mennyt äärellä olemisen vaiheen ohi ja päässyt perille? Olenko siinä jotenkin erityisesti hiljentynyt tai jossain meditatiivisessa tilassa? En ole, päässäni tämä asia pyöriskelee ja mietiskelen sitä. Pitääkö olla erityisesti pysähtynyt, että voi sanoa olevansa asian äärellä? Mielestäni ei tarvitse, mikä kenestäkin parhaalta tuntuu, se on hänelle oikein. Siinä hetkessä.

Ole äärellä tai ääressä, ole sinä. Niin on hyvä.

Seinällä

[[ Älä pelkää epäonnistumista niin paljoa,
että se estää sinua kokeilemasta uusia asioita.
Pelokkaasti eläen lopussa ajattelemme:
olisi pitänyt, olisin voinut ja olisin osannut.
Louis E. Boone ]]

... Taulut, tai siis kuvat olivat nyt esillä. Se oli lähes yhtä kuin minä olen seinällä sillä hetkellä, kun hitaasti kävelin tilaa ympäri ja katselin niitä. Silloin tuntui hyvällä tavalla jännittynyttä odotusta. Ei enää kauhistunutta pelkoa. Tämä on kokeilu. Luotin järjen ääneen ja tiesin, että todellakaan mitään mahdotonta ei voi tapahtua. Se oli minulle hieno mahdollisuus. 

Muutaman kerran kävin katsomassa, miten seinillä eletään. Neljä viikkoa meni nopeasti, sitten hain taulut pois. Kiitollisena hain ne hetkeksi kotiin, mistä osa on jo jatkanut matkaansa maailmalle.

Yllätyin oikeastaan lähes kaikesta. Helppoudesta olla ja elää asian kanssa. Kiinnostuksesta. Ja innostuksesta. Myönteisestä palautteesta. Kommenteista, jotka pistän korvan taakse ja talletan sydämeen. Kannustuksesta jatkaa samaan malliin. Mahtavaa ja opettavaista!

Kiitos <3