Sopivasti onnellinen mä olen

O  N  N  E  L  L  I  N  E  N

Kun aamulla herään,
Mä tuntee voin sen
Tää on kaunis päivä,
Mä oon onnellinen.

Sama mulle vaik satais
Taivas ois pilvinen
Tää on kaunis päivä,
Mä oon sopivasti onnellinen.

Robin

H A L O O

Kun tulet töistä kotiin ja tuntuu, että haluat purkaa tai jakaa asioita, tiedät kenelle soitat?
Kun lapsi tuskailee omia kasvukipujaan, tiedät kenen kanssa jaat kasvatuskokemuksiasi?
Kun suunnittelet lomamatkaa, juuri häneltä saat parhaat vinkit?
Kun haluat lähteä lenkille, lenkkikaveri on puhelun päässä?
Jos olet muuttamassa erämaahan tai aiot purjehtia autiolle saarelle, tiedät ketä pyydät mukaasi?

Onko ympärilläsi ja elämässäsi ne ihmiset, jotka ovat siinä kullakin oikealla hetkellä?

Jos on, olet hyvin onnellinen!

Tiedäthän, että olet?

Sama tunne ja kokemus

[[ Tehokkain tapa saavuttaa hyvät suhteet mihin tahansa elolliseen olentoon on etsiä siitä parasta ja sitten auttaa tuota parasta puhkeamaan täyteen ilmiasuunsa. ]]

Totta.
Suunnittelin näyttelyä pitkin syksyä, tein uusia töitä, kävin läpi jo olemassa olevia, tein ajatustyötä, tunteja säästämättä. Valintoja, valintoja. Viimein olin valmis h-hetkeen, vajaa viikkoa ennen joulukuun ensimmäistä päivää työt oli kehystetty ja levitetty kotona lattialle ripustusjärjestykseen, luettelo töistä oli suunniteltu ja monistettu vierailijoille. Pakkasin ne hellästi ja ajoin näyttelypaikalle, siinä vaiheessa ei enää jännittänyt. Ajatustyö oli jo tehty, olin valmis siihen tunteeseen, että kuukauden olen seinällä kirjastossa. Ripustin teokset suunnitellusti omille paikoilleen. Ensimmäinen vieraskin kävi jo, kun viimeistelin asettelua. Loppu tapahtuu itsestään, työt elävät kuukauden omaa elämäänsä. Tänään perjantaina 30. päivä kirjaston näyttelyhuoneen seinät tyhjenivät.

Tällaisessa kohdassa palaan reilun kahden vuoden takaisiin tunteisiin, silloin tavoite oli uskaltaa tehdä näyttely, tein sen ja minuun ei sattunut. Ei pieniä eikä suuria kolhuja. Nyt olin aavistuksen varmempi, olihan kokemusta jo yhdestä kerrasta. Ennen näyttelyä, koko kuukauden ja nyt kun se on purettu, olen kiitollinen kaikesta tuesta. Kiitos läheiset ja ystävät! Sydän jokaiselle!

Kiitos myös jokaiselle näyttelyn vierailijalle <3 <3 <3 
Hyvää uutta vuotta!

Tänä jouluna

Vuoden viimeiset kaksi viikkoa käsillä. Kuusi yötä jouluun, joka tänä vuonna kestää vain pitkän viikonlopun. On aika kiittää isosti kuluneesta vuodesta, monista kokemuksista, upeista elämyksistä, rakkaista läheisistä ja ystävistä. Ja samalla suunnata ajatuksia jo uutta kohti.

Oikein lämmintä ja hyvää joulun aikaa jokaiselle <3

Autioilla rannoilla | Edu Kettunen

Voit kuunnella laulun klikkaamalla nimeä:  Edu Kettunen

Luovia

Oli suuret odotukset
Tulossa on konsertti
Oikea spektaakkeli
Hieno valoshow

Muutama tunti
Ja kokemus on ohi
Mykistynyt olo
Kiitollisuus
Hetkiä voi elää

Musiikkina
Kuvina

Voi ihailla isoa
Kunnianhimoa
Lahjakkuutta
Työn määrää

Löytää itsensä
Kenties

Juhlakuukausi

Kehyksessä on avointa tilaa, aina on, antaa menneen mennä ja kaiken tulevan tulla ajallaan, arkistoida hetken askelmerkit.

Eletään jo kuluvan vuoden toukokuuta. Oho! Talvi meni ja kevät on jo pitkällä, ollaan kesän kynnyksellä. Tulossa on tapahtumarikas kuukausi. Olen pohtinut, että nyt jo pitäisi saada edes ajatuksissa tulevat viikot järjestykseen,  mieluummin jos jotain konkreettistakin.
Miksikö toukokuu ajatteluttaa? Siksi, että kaikkea oman luksusarjen rinnalla on niin paljon. Miten minä mahdun sekaan? Miten ehdin? Miten riitän? Maltanko jotain jättää väliin? Miten matkat, äitienpäivä, syntymäpäivät, rippijuhla, tanssiaiset, valmistujaiset sujuvat? Missä on hengähdystauko arjen ja juhlan välillä?
Varmasti kuukauden päästä ihmettelen, mihin viikot menivät. Ja totean, että päivä kerrallaan. Samalla tiedän, että tulen tapaamaan hurmaavia ihmisiä, vietän heidän kanssaan aikaa, ja se on niin upea alku kesälle.

Kaikki tämän toukokuun askelmerkit antavat hyvän syyn tähytä tulevaisuuteen. Muistiin jää monta merkintää tähän kohtaan, voi muistella aikoja taaksepäin ja hymyillen antaa olla, voi kävellä huomiseen. Sinulle sydän ja ajatus <3. Nauti auringosta!

Listan nro 6.

Lakkaa odottamasta, että elämäsi alkaa

Tätä päivää on hetkessä eläminen, tosin aina ei ehdi olla läsnä hetkessä, ei jaksa tai ei viitsi, helppo on ajatella, että minä olen sitten huomenna tai viimeistään ylihuomenna tai no joskus ainakin. Ja sekin on ihan sallittua, aina ei voi eikä tarvitse.

Kiitos muistutuksesta, näin jatkuu listan kohta 6.

Tämä hetki on sinun elämäsi. Jos tuhlaat tämän hetken siihen, että odotat elämäsi alkavan, hukkaat lopulta koko elämäsi odottamiseen. Sinulta jää huomaamatta, että samalla, kun odotit elämäsi alkavan, elämäsi virtasi koko ajan eteenpäin.

"Odottaminen on mielentila. Periaatteessa se tarkoittaa sitä, että haluat tulevaisuuden, etkä nykyhetkeä. Et halua sitä, mitä sinulla on, ja haluat sitä, mitä sinulla ei ole. Jokainen odottamisen tapa luo alitajuisesti sisäistä konfliktia nykyhetkesi, jossa et halua olla, ja toiveidesi tulevaisuuden välillä. Tämä vähentää elämänlaatuasi, sillä menetät nykyhetken." Läsnäolon voima

Poimin tämän listalta, johon oli koottu asioita, joita meidän ei pitäisi tehdä itsellemme. En usko, että valitsin tämän ihan sattumalta, jokin siinä tuntui valintahetkellä tärkeältä. Voisin laittaa huutomerkin usean lauseen perään muistuttamaan, että näin se todella on. Silti muistan, että elämä on nyt, ilman ponnistelua, ilman jatkuvaa tiedostamista läsnäolosta, sallien sen, että hetkiä virtaa ohitseni huomaamatta. Se ei ole vaarallista. Elämä on silti hyvää, minun elämääni.
Ollaan hyvin <3

Ajattelemisen aihetta

Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Ihmisillä, jotka saavat sinut nauramaan, jotka auttavat sinua, kun sitä eniten tarvitset. Ihmisillä, jotka aidosti välittävät. He ovat arvokkaita ja ansaitsevat jäädä elämääsi. Muut ovat vain läpikulkumatkalla.

Karl Marx

Viisaita ohjeita, jotka herättivät minut ajattelemaan asiaa käänteisesti:
Olenko minä rakkailleni yksi niistä, joka saa heidät tuntemaan itsensä onnelliseksi?
Saanko minä heidät nauramaan?
Autanko, kun he sitä eniten tarvitsevat?
Tuntevatko he oikeasti sen, että välitän aidosti?
Olenko heille se arvokas ja ansaitsen jäädä heidän elämäänsä?
Vai - olenko vain läpikulkumatkalla?

Isoja kysymyksiä pohdittavaksi.

Koko ajan siis 24/7

Kyllä! Vielä! Ja koko ajan! Sitä on ilmassa - rakkautta.
Samalla se on arkea .... herätyskelloa, ruokakauppaa, pyykinpesua, villakoiria, imurointia, laskujen maksua ... kaikkia yhdessä ja erikseen.
Mutta ah ja oih niin luksusta, melkein voisi sanoa tikkukirjaimilla.
Arjen juoksussa on helppo mennä muun hälinän mukana ja unohtaa siitä se LUKSUS.
On terveellistä välillä muistuttaa itseään siitä, mitä minulla on joka päivä.
Tämähän sitä on, elämän kaikki sävyt ja värit, tuuli ja sade, aurinko ja valo, nauru ja ilo, suru ja itku.
Luksusarkea.

Kultaisen hetken oivallus

Posket punottaa! On se hieno hetki! Kultainen hetki! OIVALLUS! 
Se kääntyy voiman, ilon, rikkauden, hymyn ja kannustuksen tuojaksi, mahtavaksi kokemukseksi, onnen tunteeksi ja hyväksi asiaksi, jos siten asennoidun. Toki, jos juuri sillä hetkellä olen rähmälläni, polvet ruhjeilla, on ehkä ihan pakko kyseenalaistaa, enkä silloin tuota hetkeä välttämättä tunnista, mutta hetken päästä. Hetken päästä!

Elämällä ei ole mitään muuta määräysvaltaa
kuin että vastaan-otamme elämän kyselemättä, jospa vain sen ymmärtäisimme. Kaikki miltä suljemme silmämme, mitä pakenemme, minkä kiellämme, mustaamme tai mitä halveksimme, 
on viime kädessä meidän tappioksemme. Se mikä näyttää inhottavalta, tuskalliselta, 
pahalta, siitä voi koitua kauneuden, ilon ja voiman lähde, kunhan otamme sen vastaan avoimin mielin. Jokainen hetki on kultainen sille, jolla on näkemystä tunnistaa se sellaiseksi.
 
Henry Miller

Ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää tänä kuluvana vuonna 2016!  Ajattelin ystävänpäiväkortteja kirjoittaessani jokaista saajaa lämmöllä.  Haluan jakaa  myös teille samoja ajatuksia kiitollisuudella.  Kiitos teistä ja teille, että olette elämässäni mukana, olemassa ja jakamassa!  Sydän ihan jokaiselle.

Valmiina käytettäväksi

Onko minulla niin kiire, etten huomaa tai muista? Onko?

Leo Buscaglian viisaita sanoja muistuttamaan jokaisena päivänä. 

Kaikki tiedämme, mikä voima onkaan hymyssä ja pienessäkin huomionosoituksessa.

Usein jopa vain kolme kirjainta, sana HEI, on paljon. Tai se hymy!

Suurin osa meistä elää hiljaista ja vaatimatonta elämää. Meidän kunniaksemme ei järjestetä juhlakulkueita eikä pystytetä muistomerkkejä.Me emme kuitenkaan ole merkityksettömiä.

Maailmassa on lukematon määrä ihmisiä, jotka odottavat elämäänsä juuri meidän kaltaistamme ihmistä ja kaipaavat juuri meidän myötätuntoamme, rohkaisuamme ja kykyjämme. Pystymme tekemään jonkun onnelliseksi pelkästään sillä, että pysähdymme antamaan hänelle jotakin siitä, mitä meillä on.

Liian harvoin huomaamme, mikä voima on kosketuksessa, hymyssä, ystävällisessä sanassa, kuuntelemisessa, rehellisessä kohteliaisuudessa ja pienessäkin huolenpidossa - kaikilla niillä on voimaa kääntää kokonainen ihmiselämä uuteen suuntaan.

Leo Buscaglia

Onnellinen voi vain olla!

Ihastuin ensilukemalta lausahdukseen: Onnelliseksi ei koskaan tulla, onnellinen voi vain olla! Ajattelen, että onni ja onnellisuus on tunne, siksi ei tulla, sitä ei omisteta, se on.

Tämä aasinsiltana minun ja sinun oman elämän tärkeisiin asioihin. Tärkeiden asioiden ymmärtämiseen menee vuosia, totesi rakas ystäväni. Se on totta. Juuri tärkeältä tuntuvien asioiden, äärimmäisyyksien, koskettavien, liikauttavien, isojen, niiden itselle erittäin merkittävien, omien elämää suuremmalta tuntuvien asioiden arvon ja merkityksen tajuaa aina silloin, kun ne kolahtavat otsaan tai niihin kompastuu, ja siihen hetkeen tuntuu kuluneen kauan, jopa liian kauan.


Herttaässä

Se voi olla turhauttavaa, mikä kesti, miksi vasta nyt, miksen jo silloin ja kaikki ne kysymykset, mitä siinä itseltään kyselee. Ja toisaalta kuitenkin tietää, että mennyt aika oli tarpeen, muuten ei olisi ehtinyt sisäistää asian tärkeyttä itselle, juuri sitä itse asiaa.

Ehkä ei olisi ollut vielä valmis tuohon kosketukseen, aiemmin ei vielä olisi ymmärtänyt tärkeyttä tai tarpeellisuutta.
Ja lisäksi tarvitsi kaikki ne aiemmat kokemukset osoittamaan tämän kokemuksen tulevan juuri oikealla hetkellä.


Ehkä kysymys ei kuulukaan miksi vasta nyt vaan kysymys onkin miksi nyt - miksi juuri nyt!
Tai miksi jo nyt!

Uudenvuodenlupaukset joita en tehnyt

Uuden vuoden aattona on tapana tehdä lupauksia tulevalle vuodelle, esimerkiksi liikun, laihdutan, lopetan, aloitan sitä tai tätä, useimmiten ne lupaukset kai ovat jotenkin elämänlaatua parantaviin tähtääviä tai huonoksi koettujen tapojen muuttamista tai tekemättä jääneiden töiden tekemistä.

Tunnustan. Harvoin olen tehnyt itselleni lupauksia vuoden vaihtuessa, en muista milloin viimeksi ja en tehnyt siis nytkään. Ei tullut mieleen. En huomannut edes luvata olla tekemättä lupausta. En olisi halunnut luvata jotain, josta on helppo lipsua ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Sen sijaan käytin kyllä ihan muutamia päiviä mietiskelemällä asioita, jotka haluan jättää pois repustani, sellaisia, jotka ovat olleet ja menneet, tietyllä tapaa valmiita asioita, joita en enää kanna mukanani vuonna 2016. Se tuntui hyvältä ratkaisulta, viime vuoden aikana tapahtui jotenkin erityisen paljon, tuntuu, että useita pysäyttäviä ja isoja asioita. Sellaisia, jotka liikauttivat isosti, myönteisiä ja surullisia. Nuo isot asiat korostivat pieniä huippuhetkiä, eivätkä tällä kertaa jättäneet varjoon, niinkuin olisi helposti saattanut käydä.

Rakettien valosäihkeessä oli mukava olla, katsoa tulevaan rauhallisella mielellä, askelmerkit vuoden varrelle oli jo päivitetty uuteen kalenteriin, vuoden teema mietittynä valmiiksi odottaa ytimekästä sanamuotoa. Sanat kyllä tulevat ajallaan.

Hyvää vuotta 2016 jokaiselle <3

Neljä

Neljä 

yötä 

jouluun,

laskin

ihan

itse

sen.

Kolme kynttilää...

Tänään vietämme kolmen kynttilän sunnuntaipäivää.

Joko suunnittelit joulunaikaa...

Odotatko valkeaa joulua? Teetkö itse joulukortteja? Lähetätkö kortteja ylipäätään? Vietätkö aikaa läheisten kanssa? Joko jouluruokien ostoslista on valmis? Entä lahjat, kenelle, mitä, mistä?

Täyttääkö tulevat viikot oikeasti kiire, ajattelun ja suunnittelun paljous? 

 

Mitä jos koristelet kotia juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu. Jos varaat korteille ajan kalenteriin. Kaupan kassajonossa vain hengittelet ja rauhoitut odottamaan vuoroasi. Jos teetkin vain osan ruoista itse. Entä jos et stressaa lahjoista, huomioit saajan toiveen mahdollisuuksien mukaan. Mitä jos joulun pyhinä nautit olosta läheisten kanssa tai jos läheisesi ovat kauempana, voit olla ajatuksissa heidän kanssaan. 

 

Mitä mahtaisi tapahtua, jos tämä joulu olisikin juuri se, jolloin joulu saa vain tulla. Ja sinä sallit itsesi olla.

Kivihommissa

Syksyn aikana on monenlaista vastoinkäymistä kasaantunut, toinen toisen päälle, viereen, ja entisten perään. Tuli hetki, että ei auttanut kuin kääriä hihat ja ruveta kivihommiin ... yksi kerrallaan ratkomaan asioita. Vähän kerrallaan on alkanut seljetä. Se on elämää, melkein isolla E:llä. Harmi alkaa hellittää. Hyvä. Lainaan tähän hetkeen Johanna Huttusen sanat:

Elämä, saanko sinulta kysyä kuinka vauhdissasi mahdan pysyä?
Kerrotko mistä kiinni ottaisin kuinka askeleeni sinuun asettaisin?

Elämä, pääni heittää ympyrää keuhkoni eivät millään ehdi hengittää.
Sydänpieni vauhkona takoaa jalat hatarat altani kohta lakoaa

Elämä, saanko sinulta kysyä voiko minusta vielä jarruja löytyä?
Saisinko tämän paussille hetkeksi elämän myrskytuulet tyveneksi?

Tahdon hetken itselleni hengittää raajani väsyneet rennoksi levittää
Tahdon nauttia elämän maisemista
päästä vapaaksi hurjasta vauhdista

Otsikko!

Jokainen, jonka tapaat, saa osan sinun elämäsi tarinasta.
Joku saa kokonaisen luvun elämässäsi.
Muille jää kappaleita.
Useimmat ovat töherryksiä ja merkintöjä marginaalissa.

Jonakin päivänä tulee hän, josta tulee olennaisesti kuuluva kiinteä ja täydellinen osa elämässäsi. Hänen nimensä tulee sinun tarinasi otsikkoon.



- Beau Taplin -