Näytetään tekstit, joissa on tunniste #sinä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #sinä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Se tunne kun




Se tunne kun
... kysymys on vaikea
... vastaus on hukassa
... kengässä on kivi
... vesi kiehuu kuiviin
... vessapaperi on loppu
... pyöränkummi on puhki
tai muuten vaan
... aurinko ei just paista

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Otsikko!


Jokainen, jonka tapaat, saa osan sinun elämäsi tarinasta.
Joku saa kokonaisen luvun elämässäsi.
Muille jää kappaleita.
Useimmat ovat töherryksiä ja merkintöjä marginaalissa.

Jonakin päivänä tulee hän, josta tulee olennaisesti kuuluva kiinteä ja täydellinen osa elämässäsi. Hänen nimensä tulee sinun tarinasi otsikkoon.



- Beau Taplin - 

maanantai 24. elokuuta 2015

Kesäaamujen ihanuus - vielä sitä on

Kesäaamujen ihanuus ja nimenomaan kaupungissa,
siinä on minulle jotain taianomaista.
 Kaupungin herääminen, 
aavistuksen pienen sumun haihtuminen, 
lintujen laulu, 
liikenteen kohinan kasvaminen, 
auringon lämmön lisääntyminen,  
työhön kiirehtivien hymy huulilla 
kesästä, vihreydestä ja valosta...

Ja ne kaikki sinisen sävyt.

Aamut ovat merkitsevitä, silloin
voi erottaa pieniä asioita luonnossa, 
rakennuksissa, ihmisissä, joka puolella. 
Jotain merkityksellistä kauneutta. 
Voi havainnoida kaikkea ja paljon. 
Yksityiskohtia. 
Samalla kesäaamujen jonkinlainen 
ääriviivattomuus ja laajuus on mahtavaa. 
Mielenkiintoista, niin antoisaa.

Juhuu, sydämessä valo ja hereillä.

Sinulle.




keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

#kuva

Jokaisessa kuvassa voi nähdä paljon, oivalsin sen taas kerran, kun selasin kuviani. Tutkiskelin niitä, ihmettelin miten kuvassa joku herätti ajatuksia ... miten tämäkin hahmo on näin kasvanut, muuttunut, hieno, hyvä idea, noinkin voi tosiaan kuvan tehdä. Näin kuvissa eri asioita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Viivaa, pehmeyttä, valoa ja varjoa. Niin mielenkiintoista ja opettavaista, uusia ideoita synnyttävää.


Kuinka hienosti päivä sujuukaan! Virkistävää todella.

Mitä tällaisesta tutkiskelusta ja ajattelusta on sitten hyötyä? Tarvitseeko ollakaan? Jos siitä on iloa itselle, jos se hymyn saa aikaan. Jos se auttaa oppimaan näkemistä, havainnoimista, suuresta pienen erottamista. Tai pienestä laajuuden näkemistä. Ja mitä kaikkea vielä muuta. Silloin se on jo paljon, ja kaikki omaa pääomaa. Sitä sinun omaasi.

Virkistymisiin tässä kuva sinulle <3

torstai 12. maaliskuuta 2015

* harmiton *


On niitä, jotka
luulevat, että kiltin
yli tai jopa läpi
voi kävellä ja
ikäänkuin pyyhkiä
jalat mennessään.
Miltä se tuntuu?

Jotkut olettavat,
koska hän on niin
mukava,
häntä voi pitää
itsestäänselvyytenä.
Miltä se tuntuu?

Heitäkin tapaa,
ajattelevat,
kaikki sujuu ja
hän on vaivaton
ja miellyttävä,
häntä ei tarvitse
huomata.
Miltä se tuntuu?

Ja tietävät
yksin ei
selviä.