*

Autioilla rannoilla | Edu Kettunen

Voit kuunnella laulun klikkaamalla nimeä:  Edu Kettunen

Veden alla

Sääntö nro 1. Lakkaa siirtämästä onnellisuuttasi tulevaisuuteen

Onnellisuus on matka, ei määränpää. Jos et osaa olla onnellinen nyt-hetkessä, juuri tässä ajassa ja paikassa, on melko todennäköistä, ettet koskaan osaa olla onnellinen. 

Muista, että Onnellisuuteen ei ole tietä. Onnellisuus itsessään on tie. Joten vaali jokaista hetkeä. Ja vaali sitä enemmän, jos jaoit sen jonkun toisen kanssa. Muista, että aika ei odota ketään. Joten lakkaa odottamasta sitä, että lopetat koulun, että palaat kouluun, että pudotat 5 kiloa painoasi, että saat 5 kiloa lisää painoa, että saat lapsia, että lapsesi lähtevät kotoa, että aloitat työt, että pääset eläkkeelle, että menet naimisiin, että eroat, että on perjantai, että on lauantaiaamu, että saat uuden auton tai kodin, että autosi tai kotisi on maksettu, että tulee kevät, että tulee kesä, että tulee syksy, että tulee talvi, että on ensimmäinen tai 15. päivä, että kuulet oman laulusi, että olet saanut juoman, että lopetat juomisen, että kuolet, että synnyt uudelleen… Päätä, että ei ole parempaa aikaa olla onnellinen kuin juuri nyt. Tuntematon

Kaikki yllä oleva on samalla totta ja niin lukemattomia kertoja kirjoitettua tekstiä, ettei enempää voisi olla. Mutta uskon siihen silti, olen tämän erään listan ensimmäisen kohdan sisäistänyt jo vuosia sitten. Tosin ei se sisäistäminen itsekseen osunut minuun, vaan se vaati ajattelemista, tekemistä ja työtä. Sanonta ONNELLISEKSI ei voi tulla, onnellinen voi vain olla on ollut yksi mottoni ja melkein mantrani pitkän aikaa. Onnellisena oleminen ei minulle ole mikään maailman suurin asia, eikä sellainen, että sitä kovin mainostelen, silti olen onnellinen joka päivä, monta kertaa, lukemattomista minulle isoista ja pienistä asioista, useimmiten onnellisuutta tuntuu olevan 24/7. Se on valintani. Miten sinä valitset?

Juhlakuukausi

Kehyksessä on avointa tilaa, aina on, antaa menneen mennä ja kaiken tulevan tulla ajallaan, arkistoida hetken askelmerkit.

Eletään jo kuluvan vuoden toukokuuta. Oho! Talvi meni ja kevät on jo pitkällä, ollaan kesän kynnyksellä. Tulossa on tapahtumarikas kuukausi. Olen pohtinut, että nyt jo pitäisi saada edes ajatuksissa tulevat viikot järjestykseen,  mieluummin jos jotain konkreettistakin.
Miksikö toukokuu ajatteluttaa? Siksi, että kaikkea oman luksusarjen rinnalla on niin paljon. Miten minä mahdun sekaan? Miten ehdin? Miten riitän? Maltanko jotain jättää väliin? Miten matkat, äitienpäivä, syntymäpäivät, rippijuhla, tanssiaiset, valmistujaiset sujuvat? Missä on hengähdystauko arjen ja juhlan välillä?
Varmasti kuukauden päästä ihmettelen, mihin viikot menivät. Ja totean, että päivä kerrallaan. Samalla tiedän, että tulen tapaamaan hurmaavia ihmisiä, vietän heidän kanssaan aikaa, ja se on niin upea alku kesälle.

Kaikki tämän toukokuun askelmerkit antavat hyvän syyn tähytä tulevaisuuteen. Muistiin jää monta merkintää tähän kohtaan, voi muistella aikoja taaksepäin ja hymyillen antaa olla, voi kävellä huomiseen. Sinulle sydän ja ajatus <3. Nauti auringosta!

Valmiina käytettäväksi

Onko minulla niin kiire, etten huomaa tai muista? Onko?

Leo Buscaglian viisaita sanoja muistuttamaan jokaisena päivänä. 

Kaikki tiedämme, mikä voima onkaan hymyssä ja pienessäkin huomionosoituksessa.

Usein jopa vain kolme kirjainta, sana HEI, on paljon. Tai se hymy!

Suurin osa meistä elää hiljaista ja vaatimatonta elämää. Meidän kunniaksemme ei järjestetä juhlakulkueita eikä pystytetä muistomerkkejä.Me emme kuitenkaan ole merkityksettömiä.

Maailmassa on lukematon määrä ihmisiä, jotka odottavat elämäänsä juuri meidän kaltaistamme ihmistä ja kaipaavat juuri meidän myötätuntoamme, rohkaisuamme ja kykyjämme. Pystymme tekemään jonkun onnelliseksi pelkästään sillä, että pysähdymme antamaan hänelle jotakin siitä, mitä meillä on.

Liian harvoin huomaamme, mikä voima on kosketuksessa, hymyssä, ystävällisessä sanassa, kuuntelemisessa, rehellisessä kohteliaisuudessa ja pienessäkin huolenpidossa - kaikilla niillä on voimaa kääntää kokonainen ihmiselämä uuteen suuntaan.

Leo Buscaglia

Onnellinen voi vain olla!

Ihastuin ensilukemalta lausahdukseen: Onnelliseksi ei koskaan tulla, onnellinen voi vain olla! Ajattelen, että onni ja onnellisuus on tunne, siksi ei tulla, sitä ei omisteta, se on.

Tämä aasinsiltana minun ja sinun oman elämän tärkeisiin asioihin. Tärkeiden asioiden ymmärtämiseen menee vuosia, totesi rakas ystäväni. Se on totta. Juuri tärkeältä tuntuvien asioiden, äärimmäisyyksien, koskettavien, liikauttavien, isojen, niiden itselle erittäin merkittävien, omien elämää suuremmalta tuntuvien asioiden arvon ja merkityksen tajuaa aina silloin, kun ne kolahtavat otsaan tai niihin kompastuu, ja siihen hetkeen tuntuu kuluneen kauan, jopa liian kauan.


Herttaässä

Se voi olla turhauttavaa, mikä kesti, miksi vasta nyt, miksen jo silloin ja kaikki ne kysymykset, mitä siinä itseltään kyselee. Ja toisaalta kuitenkin tietää, että mennyt aika oli tarpeen, muuten ei olisi ehtinyt sisäistää asian tärkeyttä itselle, juuri sitä itse asiaa.

Ehkä ei olisi ollut vielä valmis tuohon kosketukseen, aiemmin ei vielä olisi ymmärtänyt tärkeyttä tai tarpeellisuutta.
Ja lisäksi tarvitsi kaikki ne aiemmat kokemukset osoittamaan tämän kokemuksen tulevan juuri oikealla hetkellä.


Ehkä kysymys ei kuulukaan miksi vasta nyt vaan kysymys onkin miksi nyt - miksi juuri nyt!
Tai miksi jo nyt!

M E * L O V E * Y O U

I love you, not only for what you are, 
but for what I am when I am with you.

I love you, not only for what You have made of yourself, 
but for what you are making of me.

I love you, for the part of me that you bring out;

I love you, for putting your hand Into my heaped-up heart

And passing over all the foolish, weak things
That you can't help dimly seeing there,

And for drawing out Into the light all the beautiful belongings
That no one else had looked quite far enough to find

I love you because you
are helping me to make of the lumber of my life not a tavern but a temple. 
Out of the works of my every day not a reproach but a song.

I love you because you have done more than any creed could have done to make me good. And more than any fate could have done to make me happy.

You have done it without a touch,
without a word, without a sign. 
You have done it by being yourself. Perhaps that is what being a friend means,
after all.

by Roy Croft

#kuva

Jokaisessa kuvassa voi nähdä paljon, oivalsin sen taas kerran, kun selasin kuviani. Tutkiskelin niitä, ihmettelin miten kuvassa joku herätti ajatuksia ... miten tämäkin hahmo on näin kasvanut, muuttunut, hieno, hyvä idea, noinkin voi tosiaan kuvan tehdä. Näin kuvissa eri asioita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Viivaa, pehmeyttä, valoa ja varjoa. Niin mielenkiintoista ja opettavaista, uusia ideoita synnyttävää.

Kuinka hienosti päivä sujuukaan! Virkistävää todella.

Mitä tällaisesta tutkiskelusta ja ajattelusta on sitten hyötyä? Tarvitseeko ollakaan? Jos siitä on iloa itselle, jos se hymyn saa aikaan. Jos se auttaa oppimaan näkemistä, havainnoimista, suuresta pienen erottamista. Tai pienestä laajuuden näkemistä. Ja mitä kaikkea vielä muuta. Silloin se on jo paljon, ja kaikki omaa pääomaa. Sitä sinun omaasi.

Virkistymisiin tässä kuva sinulle <3

Ikijäärä

Jääräpää. Aina jääräpää. Kokonaan jääräpää. Periksiantamaton. Kuka? Minäkö?

Olenko kokonaan jääräpää, jos toimin jossain asiassa omaksi parhaakseni samalla loukkaamatta tai vahingoittamatta ketään toista? Olenko jääräpää, jos tahdon sallimalla toisen päättää omasta tahdostaan? Hmmm...

Jokainen voi olla jossain asiassa jääräpää. Mikä ero on jääräpäisyydellä ja omalla tahdolla? Miten jääräpäisyys on jotenkin negatiivista ja sen sijaan oma tahto, sitä pitää olla, ja se on jotenkin hyvää ja kunnioitettavaa. Ja saman asian ilmaisu on vain erilainen. Onko lapsi uhmaikäisenä jääräpää vai onko se normaalia oman tahdon testaamista ja kehittymistä? Hmmm...

Sydän edellä eteenpäin <3 on kesä ja aurinko

Valon pisaroita

En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan. Laulaa mummo pysäkillä, ja kaipaa kuolemaa.
Mä kaipaan bussin valoja, kuin kuuta nousevaa. Olen etsimässä valon pisaroita.

Tyttö istuu lätäkössä, hiekkaa hiuksissaan.Se hakkaa muovilapiolla suurta maailmaa.
Älä tule paha kakku, älä tulee vaan. Anna meille valon pisaroita. 

Valon pisaroita, Vasten pimeää. Meille putoaa, Valon pisaroita. Valon pisaroita, Kun toivo häviää. Meille putoaa, Valon pisaroita.

Meille putoaa, Valon pisaroita. 
Mies tanssii pöydän päällä, ylistäen elämää. Sillä vaanii kadunkulmassa jo horisontin pää. Yhdet vielä tarjoilija, sitten lähdetään. Tuokaa pöytään valon pisaroita. Ja rakkaus ei katoa, se muuttaa muotoaan. Kai se ilmestyy kun hiotaan ja seinät maalataan. Niin kuin näkymätön mies, se jostain aivastaa. Kadonneita valon pisaroita. 

Valon pisaroita, vasten pimeää. Meille putoaa, valon pisaroita. Valon pisaroita, kun toivo häviää. Meille putoaa, valon pisaroita. Meille putoaa, valon pisaroita. Meille putoaa, Valon pisaroita. Valon pisaroita, Valon pisaroita..................

#Tuure Kilpeläinen #Valon pisaroita

KOTIIN

Kun kuulet kuiskauksen tai jos sinulle ääneen sanotaan, jos itse ajattelet tai sanot:

Kiva tulla kotiin!
Kiva olla kotona!


Pieni ja arkinen juttu. Mutta. Usko se. Ota se totena. Kuule se kirjaimellisesti. Vaali ja helli sitä. Muista.

Se on arvokasta. Se kohottaa sekä sanojaa että kuulijaa. Antaa  paljon siihen hetkeen ja päivään.

Jonakin päivänä minä

[[Jonakin päivänä kirjoitan sinusta runon,

jonakin päivänä vielä teen sen!

- ja silloin myös sanon mitä minulle todella merkitset:

iho iholta, sormi sormelta

lasken rakkautemme uurteet ja käänteet,

leikin todeksi muuttamat valat ja

sielun taivasta vasten suloisemmat sidokset...

Hannu Mäkelä]]

Kauniisti lausuttu. Hannu Mäkelän teksteissä on usein kohtia, jotka osuvat minuun. Kohahduttavat. Hän osaa käyttää sanoja minulle merkitsevästi. Niin kuin tämäkin. Samalla se kutsuu pohtimaan asioita; jonakin päivänä - siis milloin, sinä - kuka on sinä, runo - jokainen ihminen voi olla runo, runo taikka laulu, ja todellinen merkitys - mikä sen merkityksen tuo ja luo. Ja nuo merkitsevät pienet yksityiskohdat.

Jonakin päivänä minä vielä sen kirjoitan, kyllä, niin teen ja mietin, kuka silloin on tuo sinä. Voisin kirjoittaa monta runoa sinusta. Heti kun päätän kuka sinä on. Jos aloittaisin itsestäni, voinhan minäkin olla sinä, jos ajattelen itseäni ulkopuolisen silmin. On sekin tärkeää välillä ajatella itsensä iho iholta, sormi sormelta, rakkaudella, merkitsevästi. Se on oikeastaan tosi tärkeää. Voin kirjoittaa runon rakkaistani yhdessä tai jokaisesta oman. Mahdanko kirjoittaa ystävistäni, rinnallakulkijoista, niistä tärkeistä.

Voi. Jonain pävänä sen teen - ehkä jo huomenna!

Olen Rakastanut Kuinka Sattuu !

Olin kuullut kappaleen aiemminkin, silloin se ei herättänyt. Aina ei vain kolahda. Tarvitaan tietty tunne ja mielentila sekä otolliset olosuhteet, jotka laukaisevat hyvän tunnelman ja ajattelun aiheesta liikkeelle. Nyt oli kesä ja loma, lisäksi uusien ensi kertaa koettujen kokemusten keräily pinnalla. Siis nyt kolahti, osui ja upposi – olen rakastanut kuinka sattuu.

Totesin itselleni mielessäni ja ääneenkin monta kertaa – olen rakastanut kuinka sattuu. Sitä jäin sitten miettimään, mitä se kohdallani tarkoittaa. Miten sen koen? Miltä se tuntuu? Mitä se on, jos rakastaa noin. Sen ei tarvitse tarkoittaa huomenna samaa kuin tänään, se voi vaihdella hetkittäin. Ajattelin vähän pidempää aikaa ja mietin, että olen rakastanut muutamia vuosia sitten paljon vähemmän kuin tänään rakastan. Kauan rakkaus oli lukittuna itseltäni, paketoituna, vaikka rakastettavia oli ympärillä vaikka miten monta ja paljon. Tänään on päiviä, jolloin melkein halkean rakkaudesta. Totta kai tulee hetkiä, jolloin rakkaus ei ole päällimmäinen tunne ja pinnalla. Kyllä. Voin sanoa olen rakastanut ja rakastan kuinka sattuu. Kaunista.

Miten sinä koet sen, että rakastat kuinka sattuu?

Olen rakastanut kuinka sattuu!

Kuinka sattuu – siis olenko rakastanut elämäni varrella siellä täällä? Kyllä olen ja rakastan edelleen. Talvella rakastuin yksinäiseen heinänkorteen hangella. Siinä se yksin heilui kylmässä. Tuulessa jäin rakkaudella katsomaan haavan lehtiä, jotka väsymättä liplattivat. Olen rakastanut kuinka sattuu.  Olenko rakastanut siis oikein vai jotenkin väärin? Jos en osannut sanoa, jos pesin, ruokin, puin, hoivasin ja huolsin, ja kaikki tuo tekemiseni olikin synonyymi rakkaudelle. Entä jos hän ei ymmärtänytkään hyvää tarkoitustani.

Tunsinko juuri nyt kipeää, tuskaa, rakastamisesta, sitäkö se sattuminen oli? Rakastinko monta kertaa? Rakastinko eri tavoilla? Tuntemalla erilaisia tunteita. Kaikki tunteet olivat oikeita, siihen hetkeen tarpeellisia ja tarkoitettuja. Oli lempeää rakkautta. Iloista nauramaan herättävää rakkautta. Suurta rakkautta. Veret seisauttavaa rakkautta. Viiltävää rakkautta. Voit jatkaa omaa listaasi vaikka miten pitkään.

Oliko joku tapa väärä? Mitä sitten, jos tunsinkin rakkautta yhtä aikaa sinua, lasta, työllä ansaittua maitopurkkia ja vaikka nurmikon neliapilaa kohtaan. Rakastaminen on vaikea laji, ei ole yhtä ainoaa tapaa rakastaa. Ei ole yhtä ainoaa kohdetta. Sanotaan, että rakkaus voi iskeä kuin salama tai leimahtaa kuin liekki. Salaman välähdys on nopea ja se on nopeasti ohikin. Rakastan itseäni. Se rakkaus on kypsynyt matkan varrella hitaasti, se ei ole aina ollut kovin vaaleanpunaista hempeää tai tummanpunaistakaan rakkautta.

Tunnistan elämän varrelta hetkiä, jolloin rakastin vähän, vähemmän ja sitten taas paljon ja vieläkin enemmän. Voinko valita olla rakastunut? Voinko päättää, milloin alan rakastaa? Entä voiko määritellä sen hetken, milloin lakkasin rakastamasta. Voi ja ei voi.

Asiassa - rakkaudessakin - on yhtä monta puolta kuin on meitä ihmisiä. Yhden hetki on toisen ikuisuus. Ja kaikki tavat ovat oikeita. Ei ole vääriä tapoja tuntea rakkautta. En halua määritellä rakastamisen tapaa tai määrää. On niin hyvä, että tuntuu! Jos ei tunnu, ei mitään tapahdu, en kasva, en huomaa, en kuule, en näe, en tunne, en voi ottaa askelta - en liikauttaa kättä, ajatusta. Kun tuntuu, tiedän, että elän.

Laulussa kerrotaan tarina rakastamisen sattumalle – sekin on yhtä oikein. Rakkaus on jotenkin niin täysinäistä, sana herättää ajatuksen jostakin poikkeuksellisesta. Ei sitä voi järkeistää, se saa olla.

Edelleen pohdinnan jälkeen viehätyn sanoista.

Olen rakastanut.

Olen rakastanut kuinka sattuu.

Olen rakastanut niin että sattuu.

Rakastan.

Kiitos. Lämpimin ajatuksin Marja