*

 

Se tunne, kun elämä on satumaista ja näen unta päivästä,

jolloin ilmakin on kuin morsian. Huoh

  

marja__koo



*

H A L O O

Kun tulet töistä kotiin ja tuntuu, että haluat purkaa tai jakaa asioita, tiedät kenelle soitat?
Kun lapsi tuskailee omia kasvukipujaan, tiedät kenen kanssa jaat kasvatuskokemuksiasi?
Kun suunnittelet lomamatkaa, juuri häneltä saat parhaat vinkit?
Kun haluat lähteä lenkille, lenkkikaveri on puhelun päässä?
Jos olet muuttamassa erämaahan tai aiot purjehtia autiolle saarelle, tiedät ketä pyydät mukaasi?

Onko ympärilläsi ja elämässäsi ne ihmiset, jotka ovat siinä kullakin oikealla hetkellä?

Jos on, olet hyvin onnellinen!

Tiedäthän, että olet?

Autioilla rannoilla | Edu Kettunen

Voit kuunnella laulun klikkaamalla nimeä:  Edu Kettunen

Sääntö nro 1. Lakkaa siirtämästä onnellisuuttasi tulevaisuuteen

Onnellisuus on matka, ei määränpää. Jos et osaa olla onnellinen nyt-hetkessä, juuri tässä ajassa ja paikassa, on melko todennäköistä, ettet koskaan osaa olla onnellinen. 

Muista, että Onnellisuuteen ei ole tietä. Onnellisuus itsessään on tie. Joten vaali jokaista hetkeä. Ja vaali sitä enemmän, jos jaoit sen jonkun toisen kanssa. Muista, että aika ei odota ketään. Joten lakkaa odottamasta sitä, että lopetat koulun, että palaat kouluun, että pudotat 5 kiloa painoasi, että saat 5 kiloa lisää painoa, että saat lapsia, että lapsesi lähtevät kotoa, että aloitat työt, että pääset eläkkeelle, että menet naimisiin, että eroat, että on perjantai, että on lauantaiaamu, että saat uuden auton tai kodin, että autosi tai kotisi on maksettu, että tulee kevät, että tulee kesä, että tulee syksy, että tulee talvi, että on ensimmäinen tai 15. päivä, että kuulet oman laulusi, että olet saanut juoman, että lopetat juomisen, että kuolet, että synnyt uudelleen… Päätä, että ei ole parempaa aikaa olla onnellinen kuin juuri nyt. Tuntematon

Kaikki yllä oleva on samalla totta ja niin lukemattomia kertoja kirjoitettua tekstiä, ettei enempää voisi olla. Mutta uskon siihen silti, olen tämän erään listan ensimmäisen kohdan sisäistänyt jo vuosia sitten. Tosin ei se sisäistäminen itsekseen osunut minuun, vaan se vaati ajattelemista, tekemistä ja työtä. Sanonta ONNELLISEKSI ei voi tulla, onnellinen voi vain olla on ollut yksi mottoni ja melkein mantrani pitkän aikaa. Onnellisena oleminen ei minulle ole mikään maailman suurin asia, eikä sellainen, että sitä kovin mainostelen, silti olen onnellinen joka päivä, monta kertaa, lukemattomista minulle isoista ja pienistä asioista, useimmiten onnellisuutta tuntuu olevan 24/7. Se on valintani. Miten sinä valitset?

Koko ajan siis 24/7

Kyllä! Vielä! Ja koko ajan! Sitä on ilmassa - rakkautta.
Samalla se on arkea .... herätyskelloa, ruokakauppaa, pyykinpesua, villakoiria, imurointia, laskujen maksua ... kaikkia yhdessä ja erikseen.
Mutta ah ja oih niin luksusta, melkein voisi sanoa tikkukirjaimilla.
Arjen juoksussa on helppo mennä muun hälinän mukana ja unohtaa siitä se LUKSUS.
On terveellistä välillä muistuttaa itseään siitä, mitä minulla on joka päivä.
Tämähän sitä on, elämän kaikki sävyt ja värit, tuuli ja sade, aurinko ja valo, nauru ja ilo, suru ja itku.
Luksusarkea.

LOVE

I Love You. To the moon and back. And around the stars, out of our galaxy, through the comets and the rings of far away planets. Riding on a rocketship back down to earth to wherever you are.

Y L L Ä T Y S

Oih ja voih se kutkuttava tunne, kun järjestät rakkaille yllätyksen ja olet melko varma, että se on mieluinen. Oikeastaan tiedät, että se on.
Ainakin sydämessäsi toivot!

Ja ne päivät tai hetket, kun elät kihelmöivän jännityksen vallassa suu supussa, kun et millään haluaisi olla paljastamatta.

Mutta kun maltat ja sitten näet sen ilon ja kiitoksen hiipii omaan sydämeesi lämpö ja kiitollisuus.

Ne ovat niitä elämän tähtihetkiä!

MUISTOKIRJOITUS

Ja niin hänestä tuli maailmankaikkeuden kansalainen.
Sinä päivänä hän oli nähnyt bussin käytävällä enkelin,
jos se olisi puhunut selvemmin, hän olisi ehkä
ymmärtänyt, mitä se sanoi, mutta oli helteinen päivä,
bussin ikkunat olivat auki:
kävi liian kova liikenteen suhina.

* Silene Lehto

Valon pisaroita

En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan. Laulaa mummo pysäkillä, ja kaipaa kuolemaa.
Mä kaipaan bussin valoja, kuin kuuta nousevaa. Olen etsimässä valon pisaroita.

Tyttö istuu lätäkössä, hiekkaa hiuksissaan.Se hakkaa muovilapiolla suurta maailmaa.
Älä tule paha kakku, älä tulee vaan. Anna meille valon pisaroita. 

Valon pisaroita, Vasten pimeää. Meille putoaa, Valon pisaroita. Valon pisaroita, Kun toivo häviää. Meille putoaa, Valon pisaroita.

Meille putoaa, Valon pisaroita. 
Mies tanssii pöydän päällä, ylistäen elämää. Sillä vaanii kadunkulmassa jo horisontin pää. Yhdet vielä tarjoilija, sitten lähdetään. Tuokaa pöytään valon pisaroita. Ja rakkaus ei katoa, se muuttaa muotoaan. Kai se ilmestyy kun hiotaan ja seinät maalataan. Niin kuin näkymätön mies, se jostain aivastaa. Kadonneita valon pisaroita. 

Valon pisaroita, vasten pimeää. Meille putoaa, valon pisaroita. Valon pisaroita, kun toivo häviää. Meille putoaa, valon pisaroita. Meille putoaa, valon pisaroita. Meille putoaa, Valon pisaroita. Valon pisaroita, Valon pisaroita..................

#Tuure Kilpeläinen #Valon pisaroita

Olen Rakastanut Kuinka Sattuu !

Olin kuullut kappaleen aiemminkin, silloin se ei herättänyt. Aina ei vain kolahda. Tarvitaan tietty tunne ja mielentila sekä otolliset olosuhteet, jotka laukaisevat hyvän tunnelman ja ajattelun aiheesta liikkeelle. Nyt oli kesä ja loma, lisäksi uusien ensi kertaa koettujen kokemusten keräily pinnalla. Siis nyt kolahti, osui ja upposi – olen rakastanut kuinka sattuu.

Totesin itselleni mielessäni ja ääneenkin monta kertaa – olen rakastanut kuinka sattuu. Sitä jäin sitten miettimään, mitä se kohdallani tarkoittaa. Miten sen koen? Miltä se tuntuu? Mitä se on, jos rakastaa noin. Sen ei tarvitse tarkoittaa huomenna samaa kuin tänään, se voi vaihdella hetkittäin. Ajattelin vähän pidempää aikaa ja mietin, että olen rakastanut muutamia vuosia sitten paljon vähemmän kuin tänään rakastan. Kauan rakkaus oli lukittuna itseltäni, paketoituna, vaikka rakastettavia oli ympärillä vaikka miten monta ja paljon. Tänään on päiviä, jolloin melkein halkean rakkaudesta. Totta kai tulee hetkiä, jolloin rakkaus ei ole päällimmäinen tunne ja pinnalla. Kyllä. Voin sanoa olen rakastanut ja rakastan kuinka sattuu. Kaunista.

Miten sinä koet sen, että rakastat kuinka sattuu?

Olen rakastanut kuinka sattuu!

Kuinka sattuu – siis olenko rakastanut elämäni varrella siellä täällä? Kyllä olen ja rakastan edelleen. Talvella rakastuin yksinäiseen heinänkorteen hangella. Siinä se yksin heilui kylmässä. Tuulessa jäin rakkaudella katsomaan haavan lehtiä, jotka väsymättä liplattivat. Olen rakastanut kuinka sattuu.  Olenko rakastanut siis oikein vai jotenkin väärin? Jos en osannut sanoa, jos pesin, ruokin, puin, hoivasin ja huolsin, ja kaikki tuo tekemiseni olikin synonyymi rakkaudelle. Entä jos hän ei ymmärtänytkään hyvää tarkoitustani.

Tunsinko juuri nyt kipeää, tuskaa, rakastamisesta, sitäkö se sattuminen oli? Rakastinko monta kertaa? Rakastinko eri tavoilla? Tuntemalla erilaisia tunteita. Kaikki tunteet olivat oikeita, siihen hetkeen tarpeellisia ja tarkoitettuja. Oli lempeää rakkautta. Iloista nauramaan herättävää rakkautta. Suurta rakkautta. Veret seisauttavaa rakkautta. Viiltävää rakkautta. Voit jatkaa omaa listaasi vaikka miten pitkään.

Oliko joku tapa väärä? Mitä sitten, jos tunsinkin rakkautta yhtä aikaa sinua, lasta, työllä ansaittua maitopurkkia ja vaikka nurmikon neliapilaa kohtaan. Rakastaminen on vaikea laji, ei ole yhtä ainoaa tapaa rakastaa. Ei ole yhtä ainoaa kohdetta. Sanotaan, että rakkaus voi iskeä kuin salama tai leimahtaa kuin liekki. Salaman välähdys on nopea ja se on nopeasti ohikin. Rakastan itseäni. Se rakkaus on kypsynyt matkan varrella hitaasti, se ei ole aina ollut kovin vaaleanpunaista hempeää tai tummanpunaistakaan rakkautta.

Tunnistan elämän varrelta hetkiä, jolloin rakastin vähän, vähemmän ja sitten taas paljon ja vieläkin enemmän. Voinko valita olla rakastunut? Voinko päättää, milloin alan rakastaa? Entä voiko määritellä sen hetken, milloin lakkasin rakastamasta. Voi ja ei voi.

Asiassa - rakkaudessakin - on yhtä monta puolta kuin on meitä ihmisiä. Yhden hetki on toisen ikuisuus. Ja kaikki tavat ovat oikeita. Ei ole vääriä tapoja tuntea rakkautta. En halua määritellä rakastamisen tapaa tai määrää. On niin hyvä, että tuntuu! Jos ei tunnu, ei mitään tapahdu, en kasva, en huomaa, en kuule, en näe, en tunne, en voi ottaa askelta - en liikauttaa kättä, ajatusta. Kun tuntuu, tiedän, että elän.

Laulussa kerrotaan tarina rakastamisen sattumalle – sekin on yhtä oikein. Rakkaus on jotenkin niin täysinäistä, sana herättää ajatuksen jostakin poikkeuksellisesta. Ei sitä voi järkeistää, se saa olla.

Edelleen pohdinnan jälkeen viehätyn sanoista.

Olen rakastanut.

Olen rakastanut kuinka sattuu.

Olen rakastanut niin että sattuu.

Rakastan.

Kiitos. Lämpimin ajatuksin Marja