*

 

Se tunne, kun elämä on satumaista ja näen unta päivästä,

jolloin ilmakin on kuin morsian. Huoh

  

marja__koo



H A L O O

Kun tulet töistä kotiin ja tuntuu, että haluat purkaa tai jakaa asioita, tiedät kenelle soitat?
Kun lapsi tuskailee omia kasvukipujaan, tiedät kenen kanssa jaat kasvatuskokemuksiasi?
Kun suunnittelet lomamatkaa, juuri häneltä saat parhaat vinkit?
Kun haluat lähteä lenkille, lenkkikaveri on puhelun päässä?
Jos olet muuttamassa erämaahan tai aiot purjehtia autiolle saarelle, tiedät ketä pyydät mukaasi?

Onko ympärilläsi ja elämässäsi ne ihmiset, jotka ovat siinä kullakin oikealla hetkellä?

Jos on, olet hyvin onnellinen!

Tiedäthän, että olet?

Sama tunne ja kokemus

[[ Tehokkain tapa saavuttaa hyvät suhteet mihin tahansa elolliseen olentoon on etsiä siitä parasta ja sitten auttaa tuota parasta puhkeamaan täyteen ilmiasuunsa. ]]

Totta.
Suunnittelin näyttelyä pitkin syksyä, tein uusia töitä, kävin läpi jo olemassa olevia, tein ajatustyötä, tunteja säästämättä. Valintoja, valintoja. Viimein olin valmis h-hetkeen, vajaa viikkoa ennen joulukuun ensimmäistä päivää työt oli kehystetty ja levitetty kotona lattialle ripustusjärjestykseen, luettelo töistä oli suunniteltu ja monistettu vierailijoille. Pakkasin ne hellästi ja ajoin näyttelypaikalle, siinä vaiheessa ei enää jännittänyt. Ajatustyö oli jo tehty, olin valmis siihen tunteeseen, että kuukauden olen seinällä kirjastossa. Ripustin teokset suunnitellusti omille paikoilleen. Ensimmäinen vieraskin kävi jo, kun viimeistelin asettelua. Loppu tapahtuu itsestään, työt elävät kuukauden omaa elämäänsä. Tänään perjantaina 30. päivä kirjaston näyttelyhuoneen seinät tyhjenivät.

Tällaisessa kohdassa palaan reilun kahden vuoden takaisiin tunteisiin, silloin tavoite oli uskaltaa tehdä näyttely, tein sen ja minuun ei sattunut. Ei pieniä eikä suuria kolhuja. Nyt olin aavistuksen varmempi, olihan kokemusta jo yhdestä kerrasta. Ennen näyttelyä, koko kuukauden ja nyt kun se on purettu, olen kiitollinen kaikesta tuesta. Kiitos läheiset ja ystävät! Sydän jokaiselle!

Kiitos myös jokaiselle näyttelyn vierailijalle <3 <3 <3 
Hyvää uutta vuotta!

Autioilla rannoilla | Edu Kettunen

Voit kuunnella laulun klikkaamalla nimeä:  Edu Kettunen

Juhlan aika

Nyt on Juhlan ja Maljan aika! Aika lentää!
 

"Nämä juhlat", sanoi Risto Reipas, "ovat juhlat sen kunniaksi, mitä eräs teki, ja me kaikki tiedämme kuka. Ja nämä ovat hänen juhlansa, sen kunniaksi mitä hän teki."

Toukokuussa on aihetta moneen juhlaan. Juhlien aika huipentuu touko-kesäkuun vaihteeseen, kun koulunsa päättävät saavat todistukset, lakit ja paperit.

Mahtavaa! Onnea ihan jokaiselle!

 

Sääntö nro 1. Lakkaa siirtämästä onnellisuuttasi tulevaisuuteen

Onnellisuus on matka, ei määränpää. Jos et osaa olla onnellinen nyt-hetkessä, juuri tässä ajassa ja paikassa, on melko todennäköistä, ettet koskaan osaa olla onnellinen. 

Muista, että Onnellisuuteen ei ole tietä. Onnellisuus itsessään on tie. Joten vaali jokaista hetkeä. Ja vaali sitä enemmän, jos jaoit sen jonkun toisen kanssa. Muista, että aika ei odota ketään. Joten lakkaa odottamasta sitä, että lopetat koulun, että palaat kouluun, että pudotat 5 kiloa painoasi, että saat 5 kiloa lisää painoa, että saat lapsia, että lapsesi lähtevät kotoa, että aloitat työt, että pääset eläkkeelle, että menet naimisiin, että eroat, että on perjantai, että on lauantaiaamu, että saat uuden auton tai kodin, että autosi tai kotisi on maksettu, että tulee kevät, että tulee kesä, että tulee syksy, että tulee talvi, että on ensimmäinen tai 15. päivä, että kuulet oman laulusi, että olet saanut juoman, että lopetat juomisen, että kuolet, että synnyt uudelleen… Päätä, että ei ole parempaa aikaa olla onnellinen kuin juuri nyt. Tuntematon

Kaikki yllä oleva on samalla totta ja niin lukemattomia kertoja kirjoitettua tekstiä, ettei enempää voisi olla. Mutta uskon siihen silti, olen tämän erään listan ensimmäisen kohdan sisäistänyt jo vuosia sitten. Tosin ei se sisäistäminen itsekseen osunut minuun, vaan se vaati ajattelemista, tekemistä ja työtä. Sanonta ONNELLISEKSI ei voi tulla, onnellinen voi vain olla on ollut yksi mottoni ja melkein mantrani pitkän aikaa. Onnellisena oleminen ei minulle ole mikään maailman suurin asia, eikä sellainen, että sitä kovin mainostelen, silti olen onnellinen joka päivä, monta kertaa, lukemattomista minulle isoista ja pienistä asioista, useimmiten onnellisuutta tuntuu olevan 24/7. Se on valintani. Miten sinä valitset?

Hyvä tekosyy

Hyvälle tekosyylle on aina käyttöä. On kiire. Jotain muuta. Sataa. Paistaa. Pakkanen. Helle. Lapset. Harrastukset. Lemmikkieläin. Menoa. Usein syy siirretään pois itsestä, ulkopuolelle. Tai keksii itselle muita tekosyitä, saa syyn olla tekemättä.
Perjantai ei ole tekosyiden päivä! On viikonlopun alku, voin ihan rehellisestä syystä asettua viikonlopun ja vapaan viettoon, kun se hetki tulee. Ihastella pihan korkeita valkoisia lumikinoksia, voin jättää lumityöt tekemättä, jos haluan. Voin istua rennosti sohvalla ja katsoa televisiota pohtimatta sen kummempia asioita. Voin ottaa kynät ja värit ja taiteilla, jos käsi alkaa hamuilla siihen suuntaan. On hyvä ja hyväksyttävä syy ihan vain olla, valita onnellisuus ja levollisuus ja sitten ryhtyä siihen!
Onhan se? Kyllä, tänään annan sen luvan itselleni! Ja sanon kiitos!

Ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää tänä kuluvana vuonna 2016!  Ajattelin ystävänpäiväkortteja kirjoittaessani jokaista saajaa lämmöllä.  Haluan jakaa  myös teille samoja ajatuksia kiitollisuudella.  Kiitos teistä ja teille, että olette elämässäni mukana, olemassa ja jakamassa!  Sydän ihan jokaiselle.

Uudenvuodenlupaukset joita en tehnyt

Uuden vuoden aattona on tapana tehdä lupauksia tulevalle vuodelle, esimerkiksi liikun, laihdutan, lopetan, aloitan sitä tai tätä, useimmiten ne lupaukset kai ovat jotenkin elämänlaatua parantaviin tähtääviä tai huonoksi koettujen tapojen muuttamista tai tekemättä jääneiden töiden tekemistä.

Tunnustan. Harvoin olen tehnyt itselleni lupauksia vuoden vaihtuessa, en muista milloin viimeksi ja en tehnyt siis nytkään. Ei tullut mieleen. En huomannut edes luvata olla tekemättä lupausta. En olisi halunnut luvata jotain, josta on helppo lipsua ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Sen sijaan käytin kyllä ihan muutamia päiviä mietiskelemällä asioita, jotka haluan jättää pois repustani, sellaisia, jotka ovat olleet ja menneet, tietyllä tapaa valmiita asioita, joita en enää kanna mukanani vuonna 2016. Se tuntui hyvältä ratkaisulta, viime vuoden aikana tapahtui jotenkin erityisen paljon, tuntuu, että useita pysäyttäviä ja isoja asioita. Sellaisia, jotka liikauttivat isosti, myönteisiä ja surullisia. Nuo isot asiat korostivat pieniä huippuhetkiä, eivätkä tällä kertaa jättäneet varjoon, niinkuin olisi helposti saattanut käydä.

Rakettien valosäihkeessä oli mukava olla, katsoa tulevaan rauhallisella mielellä, askelmerkit vuoden varrelle oli jo päivitetty uuteen kalenteriin, vuoden teema mietittynä valmiiksi odottaa ytimekästä sanamuotoa. Sanat kyllä tulevat ajallaan.

Hyvää vuotta 2016 jokaiselle <3

M E * L O V E * Y O U

I love you, not only for what you are, 
but for what I am when I am with you.

I love you, not only for what You have made of yourself, 
but for what you are making of me.

I love you, for the part of me that you bring out;

I love you, for putting your hand Into my heaped-up heart

And passing over all the foolish, weak things
That you can't help dimly seeing there,

And for drawing out Into the light all the beautiful belongings
That no one else had looked quite far enough to find

I love you because you
are helping me to make of the lumber of my life not a tavern but a temple. 
Out of the works of my every day not a reproach but a song.

I love you because you have done more than any creed could have done to make me good. And more than any fate could have done to make me happy.

You have done it without a touch,
without a word, without a sign. 
You have done it by being yourself. Perhaps that is what being a friend means,
after all.

by Roy Croft

#kuva

Jokaisessa kuvassa voi nähdä paljon, oivalsin sen taas kerran, kun selasin kuviani. Tutkiskelin niitä, ihmettelin miten kuvassa joku herätti ajatuksia ... miten tämäkin hahmo on näin kasvanut, muuttunut, hieno, hyvä idea, noinkin voi tosiaan kuvan tehdä. Näin kuvissa eri asioita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Viivaa, pehmeyttä, valoa ja varjoa. Niin mielenkiintoista ja opettavaista, uusia ideoita synnyttävää.

Kuinka hienosti päivä sujuukaan! Virkistävää todella.

Mitä tällaisesta tutkiskelusta ja ajattelusta on sitten hyötyä? Tarvitseeko ollakaan? Jos siitä on iloa itselle, jos se hymyn saa aikaan. Jos se auttaa oppimaan näkemistä, havainnoimista, suuresta pienen erottamista. Tai pienestä laajuuden näkemistä. Ja mitä kaikkea vielä muuta. Silloin se on jo paljon, ja kaikki omaa pääomaa. Sitä sinun omaasi.

Virkistymisiin tässä kuva sinulle <3

TAAS

Välillä koetellaan! Opetetaan! Yhden päivän aikana kolisee pää ja järki. Unen myötä tulee hetken helpotus. Samana päivänä ärsyttävää rutinaa, ja myös ilon ja onnen hetkiä, jos vain otan niistä kiinni. Kyllä, harmi ja huoli menköön. Ilo saa jäädä.

Elämään eksyneiden sanoin:
On mahdotonta sanoa,
mikä on kenellekin sopivasti.
Se mikä toiselle on vähän,
voikin toiselle olla liikaa.
Jaksamme eri asioita ja eri määrän.
Voimat riippuvat niin monesta tekijästä.
Toiselle sama asia on alku,
toiselle viimeinen pisara,
jonka myötä malja läikkyi yli.
Näinkö vähästä, ajattelee joku.
Mutta mistä hän tietää,
miten paljon maljassa jo oli.

* E L E *

Kuinka huomaavaisuus lämmittääkään mieltä!!!

Vaikka kuinka pieni sana tai ele, joka kertoo, että toinen ihminen on ajatellut sinua, ei ehkä pidempään kuin juuri siinä hetkessä tai tekee puolestasi jotain hyvää tekevää. Tai huomaa ystävällisesti jonkun tekemäsi ja sanoo sen ääneen. Kiittää sinua, osoittaa sinun tehneen jotain hyvin.

Tällaisilla eleillä on ihmeellinen voima. Se mielihyvä ja tunne, että nyt pystyn mihin vain. Vaikka se tunne olisi vain hetkellinen, sillä on todella voimauttava vaikutus!  Se auttaa jaksamaan ja kantaa eteenpäin tunteja, joskus jopa päiviä tai pidempään.

Mikä parasta, kun huomaavaisuus liikauttaa, liikuttaa, sykähdyttää itseä, samalla se auttaa ja kannustaa itseäkin toimimaan samaan tapaan, kun tietää, tuntee ja huomaa mitä se teki minulle, minun hymyni voi tehdä saman toiselle. Voin antaa toiselle ihmiselle paljon ja eikä se vähennä minulta mitään. Päinvastoin, oma voimaantunut oloni kasvaa!

Huomaavaisuutta on ympärillämme koko ajan, riittää että huomaa! Ne pienet asiat, vastaantulija hymyilee, tervehtii, avaa oven, kaupan kassa tervehtii, ystävä soittaa, kaveri tykkää, lista on ääretön. Riittää että havaitsee.

< Kuinka suloinen voikaan päivä olla, 
kun sitä hipaisee ystävällisyys >

Läsnä - hereillä

Olla tietoinen. Elää hetkessä. Pysyä hereillä. Olla valveilla. Olla läsnä. Niin tätä päivää!

Digitaalinen nauhoitin lakkasi nauhoittamasta, vähän yli kolmevuotias ja vähän käytetty. Laitetta ei ole enää myynnissä, yritystä ei enää ole, varaosan voisi saada, mutta systeemit ovat vanhentumassa ja muutaman vuoden ikäistä laitetta ei kannata korjata. Kuinka se onkaan niin tavallista tänään!
Melkein kuin sateen jättämä sydämen muotoinen lätäkkö asfaltilla. On siinä vain hetken ja kuivaa pois.
Kaikki on niin kompaktia, pientä, näppärää,  käteen sopivaa, nopeaa, tehokasta, lyhytaikaista, innostavaa, pikaista, sujuvaa, mukana kuljetettavaa. Helppoa! Kertakäyttöistä! Entäs sitten tavoitteet, niitä pitää olla jokaisessa tekemisessä! Suunnitelmia!

Samalla on kuitenkin luontainen kaipaus johonkin, johonkin onnelliseen, pysyvään, turvalliseen, rauhalliseen, kiireettömään, johonkin, josta ei oikeastaan tiedä ja silti niin hyvin kuitenkin tietää. Tavaroita hankkimalla toivomme saavamme edes hitusen onnen tunnetta ja pysyvyyttä. Uusi tavara tosiaan tuo onnea, erään professorin mukaan uuden tavaran tuoma onni kestää 28 minuuttia. Hetken kestävä onni, sekin sopii nykyiseen hektiseen aikaan. Onko tuo hektisyys sittenkin vain myytti?

Mihin pidempiaikainen onni katosi? Elämä? Oleminen? Turvallisuuden tunne? Ajattelu? Hyvä olo? Eivät ne ole kadonneet, ne ovat edelleen kaikki tässä ja nyt, tänään. Ei tarvitse paljon aikaa, siis kiirettä ei voi syyttää. Voi istua mukavassa asennossa, missä on hyvä olla jännittämättä. Halutessaan silmät suljettuna. Ajattelu sujuu tuossa istuessa ihan itsestään, pinnistelemättä. Jokainen ajatus voi tulla ja mennä jäämättä jumittamaan. Voi unohtaa mistä ajatus johtuu ja mitä siitä seuraa. Sallia itselleen ansaitun hyvän olotilan. Hetken!