Näytetään tekstit, joissa on tunniste #elämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #elämä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

... nyt on lähtö

 

... ja lopulta hän on tiellä, 
yks kaks rauhallisena 
kuin ties mikä vaeltava puu,
jossa yksikään lehti ei liiku. 

Teltan paikalla 
on vain tyhjä
suorakulmio vaalentunutta ruohoa, ja
myöhemmin aamulla ystävät
heräävät ja sanovat: 
Hän on lähtenyt,
syksy tulee.

Tove Jansson

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Syksy on




Hei.
En tätäkään pyytänyt.
Vilua joka tunkee luihin ja ytimiin.
Alhaalla suoraan silmiin loistavaa
ja häikäisevää auringonpaistetta.
Yhä piteneviä jälkeeni jääviä varjoja.
Syksy.
Et ole harmaata arkeani,
sitä ihanaa luksusta.

marja__koo

maanantai 26. marraskuuta 2018

Ääriviivat hämärtyvät ....

 
 
 
 
On vuoden pimein päivä
Jos huomaat alkaneesi
harmaantua ja jotenkin hiipua
ääriviivoiltasi hämärtyä
loistava keskipisteesi on
omalla paikallaan
Sytytä valo

marja__koo

perjantai 12. lokakuuta 2018

KASVU - valmiina matkaan





Jotta siemen voi saavuttaa sen hienoimman ilmenemisen, sen pitää tulla täysin tekemättömäksi. Kuori murenee, sen sisukset tulevat ulos ja kaikki muuttuu. Jollekin joka ei ymmärrä kasvua, se näyttäisi totaaliselta tuholta.

 Cynthia Occelli

keskiviikko 22. elokuuta 2018

  
 
Onko toinen vapaus ja toinen taakka?
Pallo kädessä vai kivi jalassa?
Kumpi kantaa, kumpi pitää?
Pidänkö kiinni vai päästänkö irti?
Luotanko, että omat siivet kantaa?
Päätöksiä ja valintoja päivä täynnä.

marja__koo

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Muistojen palapeli




Pelasin muistojen palapeliä.
Miten sitä on välillä niin
varma omista paloistaan, luulee,
tämä ei sovi minun peliini.
Ja myöhemmin huomaa, että
kuva ei olisi täysi ilman.

marja__koo

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

*


 
Se tunne, kun elämä on satumaista ja näen unta päivästä,
jolloin ilmakin on kuin morsian. Huoh
  
marja__koo


keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Ajattelin vain ...




Sanotaan, että pitää unelmoida,
ja mieluummin suuresti,
haaveilla, tavoitella...
Miksi? Mitä tekee unelmilla,

haaveilla, tavoitteilla,
jos ensin tavallinen arki ei riitä?
Jos maanantaina aamulla väsyttää,
eikä huomaa,
että tämä on juuri se suurin unelma,
johon ei halua murtumia.
 

 
- marja_koo -

maanantai 8. tammikuuta 2018

*

Rauhoituin viime vuoden viimeiseksi viikoksi pääasioiden äärelle, pienten ja suurten tärkeiden asioiden, joita joskus pidämme itsestään selvinä, kun ne ovat niin jokapäiväisiä elämässämme. Nyt olemme jo toista viikkoa eläneet uutta vuotta 2018 ja mennyt vuosi jää elämään muistoina. Kiitos sinulle, kun olit mukana.
Loistavaa uutta vuotta, tapaamisiin!

torstai 12. lokakuuta 2017

Keskeneräinen




Milloin 
viimeksi 
ajattelit 
olevasi keskeneräinen 
ja samalla 
tiesit, 
että se on 
ihan ok?

tiistai 15. elokuuta 2017

Huono päivä





Mitä ovat huonot päivät? Entä hyvät? Kenellä niitä on?

Onko päivä oikeasti huono vai onko päivä vain päivä ja oma asenne tai tunne se, joka saa huonouden aikaan? Mietittävää tälle päivälle.

Huonoksi päiväksi voidaan ajatella epäonninen päivä, jolloin kaikki tuntuu menevän pieleen. Nukut pommiin, unohdat tärkeitä asioita, kahvinkeitin jää päälle, mitä tahansa elämän peittävää harmittavaa asiaa, joka heijastuu koko päivään. Joskus useaan päivään, tai kokonaiseen viikkoon. Eikä aina riitä viikkokaan.

Se kaikki on kuitenkin sallittua, se on vain elämää.

Elämässä kaikki on mahdollista, välillä jopa mahdotonkin.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kaikki tärkeä alkaa

Muutamat ohikiitävät silmänräpäykset ovat niitä, joissa kaikki tärkeä alkaa.
Kun yhtäkkiä tiedät,mitä sisimmässäsi haluat.
Kun yhtäkkiä näet selkeästi. Kun uskallat, vaikka pelottaa.
Kun katse kohtaa katseen ja syntyy yhteys.
Kun vatsanpohjasta kouraisee, kun kupeissa vihloo,
kun sydän hakkaa. Kun hengitys salpautuu.
Kun retkahdat pyörteeseen ja annat vaan mennä,
tietämättä mihin se johtaa.
Niissä muutamissa hetkissä on kaikki.
Niissä hetkissä on elämä.

Älä anna sen lipsua käsistäsi.

Maria Jyrkäs

maanantai 6. helmikuuta 2017

Se on totta!


Tiedät 
enemmän
kuin ajattelet
tietäväsi


On se totta.
Se vain on.
Ei sitä tule edes ajatelleeksi.
Ne ovat niitä elämän itsestäänselvyyksiä.

Siihen havahtuu
vasta, kun joku
kertoo sinulle.
Tai kokeilet itse
tietoisesti tai
vahingossa.

Ja huomaat.

Tiedät! Osaat!
Pystyt! Riität!


You know more
than you think
you do

lauantai 14. tammikuuta 2017

H A L O O

olennaisuus.blogspot.fi

Kun tulet töistä kotiin ja tuntuu, että haluat purkaa tai jakaa asioita, tiedät kenelle soitat?
Kun lapsi tuskailee omia kasvukipujaan, tiedät kenen kanssa jaat kasvatuskokemuksiasi?
Kun suunnittelet lomamatkaa, juuri häneltä saat parhaat vinkit?
Kun haluat lähteä lenkille, lenkkikaveri on puhelun päässä?
Jos olet muuttamassa erämaahan tai aiot purjehtia autiolle saarelle, tiedät ketä pyydät mukaasi?

Onko ympärilläsi ja elämässäsi ne ihmiset, jotka ovat siinä kullakin oikealla hetkellä?

Jos on, olet hyvin onnellinen!

Tiedäthän, että olet?

perjantai 30. joulukuuta 2016

Sama tunne ja kokemus

[[ Tehokkain tapa saavuttaa hyvät suhteet mihin tahansa elolliseen olentoon on etsiä siitä parasta ja sitten auttaa tuota parasta puhkeamaan täyteen ilmiasuunsa. ]]

Totta.
Suunnittelin näyttelyä pitkin syksyä, tein uusia töitä, kävin läpi jo olemassa olevia, tein ajatustyötä, tunteja säästämättä. Valintoja, valintoja. Viimein olin valmis h-hetkeen, vajaa viikkoa ennen joulukuun ensimmäistä päivää työt oli kehystetty ja levitetty kotona lattialle ripustusjärjestykseen, luettelo töistä oli suunniteltu ja monistettu vierailijoille. Pakkasin ne hellästi ja ajoin näyttelypaikalle, siinä vaiheessa ei enää jännittänyt. Ajatustyö oli jo tehty, olin valmis siihen tunteeseen, että kuukauden olen seinällä kirjastossa. Ripustin teokset suunnitellusti omille paikoilleen. Ensimmäinen vieraskin kävi jo, kun viimeistelin asettelua. Loppu tapahtuu itsestään, työt elävät kuukauden omaa elämäänsä. Tänään perjantaina 30. päivä kirjaston näyttelyhuoneen seinät tyhjenivät.

Tällaisessa kohdassa palaan reilun kahden vuoden takaisiin tunteisiin, silloin tavoite oli uskaltaa tehdä näyttely, tein sen ja minuun ei sattunut. Ei pieniä eikä suuria kolhuja. Nyt olin aavistuksen varmempi, olihan kokemusta jo yhdestä kerrasta. Ennen näyttelyä, koko kuukauden ja nyt kun se on purettu, olen kiitollinen kaikesta tuesta. Kiitos läheiset ja ystävät! Sydän jokaiselle!

Kiitos myös jokaiselle näyttelyn vierailijalle <3 <3 <3 
Hyvää uutta vuotta!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Tänä jouluna

Vuoden viimeiset kaksi viikkoa käsillä. Kuusi yötä jouluun, joka tänä vuonna kestää vain pitkän viikonlopun. On aika kiittää isosti kuluneesta vuodesta, monista kokemuksista, upeista elämyksistä, rakkaista läheisistä ja ystävistä. Ja samalla suunnata ajatuksia jo uutta kohti.

Oikein lämmintä ja hyvää joulun aikaa jokaiselle <3



maanantai 5. joulukuuta 2016

Se tunne

... se tunne, kun tipahtaa pimeyteen, 
ajovalot päällä...

Tehdään jotain, mistä ollaan aina unelmoitu
Ei kerrota, että pelottaa
Kaikki kaunis olis tässä ulottuvilla, mut mä en jaksa edes kurottaa

Kun sitä tipahtaa pimeyteen ajovalot päällä
Ja mä kuulen sun äänen mut en tunnista laisinkaan
Sitä tipahtaa pimeyteen vaik on valot päällä öisinkin
En ole enää kotona kun palaat

Mira Luoti

maanantai 7. marraskuuta 2016

heionkomuitameitä

Kysymyksen tän, tietää jonkun löytävän



Hei onko muita meitä, maailmaan eksyneitä täällä päällä kylmän maan siipirikkoina?

Hei onko muita meitä, pudonneita enkeleitä täällä yksin odottaa
toista kaltaistaan nyt siipirikko vaan.


Neljänsuora