Kuutamolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla... Kuulin radiosta ennenkuulemattoman kappaleen (sivuhuomautus ja havainto; laulujen sanat ja musiikki ovat hyvin usein ajatuksieni innoittajina). Tuossa kappaleessa ihmeteltiin, että eiko saisi elämästään kuutamolla olla ihminen. Minulla alkoi nousta kuutamomaisia kysymyksiä...
Mitä se on? Olla elämästään kuutamolla? Olenko ihan pihalla - ulkona kuin lumiukko? Tunnenko oloni jotenkin ulkopuoliseksi?
Olenko ajatuksissani? Vai miten ja missä?
Laulun tarinasta tulee ensin alakuloinen olo niiden toisten käytöksestä, mutta laulun sillä henkilöllä on nyt hetki, että kyllä - saa se olla omasta elämästään kuutamolla. Joskus sitä joutuu kuutamolle, ja joskus haluaa olla elämästään kuutamolla, kukin ihan omista syistään. Elämää ovat nekin hetket, jolloin on kuutamolla...
sä kuulitkin jo varmaan. ne siitä puhuu kaikenmoista. ne yhtä ja toista jauhaa lämpimikseen.
ne siitä keksii tarinoita ihan vailla häntää päätä. ne on räätälöineet sanat mieleisikseen.
eikö saisi olla. eikö saisi olla. elämästään kuutamolla ihminen.
ne ei tervehtineet enää. ei ne käyneet katsomassa. se on humalassa varmaan rähmällänsä.
no se joutaa olla yksin. kun ei kelpaa meidän juhlat. se tuhlatkoon vaan elämänsä.
eikö saisi olla. eikö saisi olla. elämästään kuutamolla ihminen.
eikö saisi olla. eikö saisi olla. elämästään kuutamolla ihminen.
se vaan kaipas ymmärrystä. ei temppuja ei taikaa. vähän aikaa harmejansa häätää.
se vaan halus hetken rauhaa. oli kynnettävä sarkaa. vähän sydänparkaa hienosäätää.
eikö saisi olla. eikö saisi olla. elämästään kuutamolla ihminen.
eikö saisi olla. eikö saisi olla. elämästään kuutamolla ihminen.
