Salaisuus

Nyt saat salaisuuteni.
Se on hyvin yksinkertainen.
Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.
Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

Antoine  de Saint-Exupery

Sydämellinen tiistai 14.2.

Sydän - meillä jokaisella on se - ystävyyden avain

Hyvää ystävänpäivää <3

Se on totta!

Tiedät 
enemmän
kuin ajattelet
tietäväsi

On se totta.
Se vain on.
Ei sitä tule edes ajatelleeksi.
Ne ovat niitä elämän itsestäänselvyyksiä.

Siihen havahtuu
vasta, kun joku
kertoo sinulle.
Tai kokeilet itse
tietoisesti tai
vahingossa.

Ja huomaat.

Tiedät! Osaat!
Pystyt! Riität!

You know more

than you think

you do

H A L O O

Kun tulet töistä kotiin ja tuntuu, että haluat purkaa tai jakaa asioita, tiedät kenelle soitat?
Kun lapsi tuskailee omia kasvukipujaan, tiedät kenen kanssa jaat kasvatuskokemuksiasi?
Kun suunnittelet lomamatkaa, juuri häneltä saat parhaat vinkit?
Kun haluat lähteä lenkille, lenkkikaveri on puhelun päässä?
Jos olet muuttamassa erämaahan tai aiot purjehtia autiolle saarelle, tiedät ketä pyydät mukaasi?

Onko ympärilläsi ja elämässäsi ne ihmiset, jotka ovat siinä kullakin oikealla hetkellä?

Jos on, olet hyvin onnellinen!

Tiedäthän, että olet?

Sama tunne ja kokemus

[[ Tehokkain tapa saavuttaa hyvät suhteet mihin tahansa elolliseen olentoon on etsiä siitä parasta ja sitten auttaa tuota parasta puhkeamaan täyteen ilmiasuunsa. ]]

Totta.
Suunnittelin näyttelyä pitkin syksyä, tein uusia töitä, kävin läpi jo olemassa olevia, tein ajatustyötä, tunteja säästämättä. Valintoja, valintoja. Viimein olin valmis h-hetkeen, vajaa viikkoa ennen joulukuun ensimmäistä päivää työt oli kehystetty ja levitetty kotona lattialle ripustusjärjestykseen, luettelo töistä oli suunniteltu ja monistettu vierailijoille. Pakkasin ne hellästi ja ajoin näyttelypaikalle, siinä vaiheessa ei enää jännittänyt. Ajatustyö oli jo tehty, olin valmis siihen tunteeseen, että kuukauden olen seinällä kirjastossa. Ripustin teokset suunnitellusti omille paikoilleen. Ensimmäinen vieraskin kävi jo, kun viimeistelin asettelua. Loppu tapahtuu itsestään, työt elävät kuukauden omaa elämäänsä. Tänään perjantaina 30. päivä kirjaston näyttelyhuoneen seinät tyhjenivät.

Tällaisessa kohdassa palaan reilun kahden vuoden takaisiin tunteisiin, silloin tavoite oli uskaltaa tehdä näyttely, tein sen ja minuun ei sattunut. Ei pieniä eikä suuria kolhuja. Nyt olin aavistuksen varmempi, olihan kokemusta jo yhdestä kerrasta. Ennen näyttelyä, koko kuukauden ja nyt kun se on purettu, olen kiitollinen kaikesta tuesta. Kiitos läheiset ja ystävät! Sydän jokaiselle!

Kiitos myös jokaiselle näyttelyn vierailijalle <3 <3 <3 
Hyvää uutta vuotta!