Uskallus



Jostain se ajatus vain kehittyi pikku hiljaa, joku mieliteko, että päätin kokeilla ja toteuttaa itselleni herkän jutun, ottaa oikein askeleen. Ehkä sitä uskaltaa paljon ja enemmän, kun tuntee, että joku auttaa pistämään parastaan. Silti pelotti. Välillä paljon ja välillä vähän vähemmän. Omasta mielestäni otin ison riskin. Joka sittemmin kutistui! Useinhan käy niin, että kärpäsestä kasvanut härkänen onkin kuvitelmaa.

Vaati aikaa kypsytellä asiaa, onko toteuttaminen mahdollista ja milloin. Pelottavan helposti kysymys voinko tuoda tekemiäni kuvia näytteille tulikin sitten ajallaan suustani. Ja vastaus oli yksinkertainen ja selkeä; kyllä - milloin haluat tulla?

Voih ja huoh! Ei se näin helppoa voinut olla! Seurasi mietintää - mihin olen pääni laittamassa? Mitä teen? Milloin olen valmis? Onko puoli vuotta riittävä aika? Kuukauden kuluivat. Tarvittiin paljon ajatusten sinkoilua, jännittämistä, suunnittelua, ensikertalaisen epäröintiä, mitä - miten - kuinka. Monia kertoja kuvien katselemista, suunnittelua, miettimistä, asettumista katsojan silmiin.

Kuluneet kuukaudet olivat tarpeen, kun hetki koitti kaikki oli valmista ja minä olin valmistautunut. Sitten taulut seinälle ja ihmisten nähtäväksi. Hui! Onneksi kuitenkin järjen ääni rupesi puhumaan - mitä voi tapahtua? Ei mitään. En menettänyt mitään. Sen sijaan sain paljon. Hienon kokemuksen. Kasvoin niin, että kohina kävi.

[[ Tehokkain tapa saavuttaa hyvät suhteet mihin tahansa elolliseen olentoon
on etsiä siitä parasta ja sitten auttaa tuota parasta 

puhkeamaan täyteen ilmiasuunsa. ]]