Värillä on väliä

Tein testin. Otsikko oli mikä väri olen, hassuja kysymyksiä, esimerkiksi mihin haluaisit asettua jäädessäsi eläkkeelle tai missä viettäisit mieluiten viikon loman. Saahan noihin värin yhdistettyä annettujen kolmen vastausvaihtoehdon mukaan. Vastasin juuri tämän hetken fiiliksen mukaan ja tulokseksi sain värini on keltainen. Tässä testin selitys keltaiselle - on siinä kohtia, joista tunnistan itseni, tosin en miellä keltaista silti värikseni.

"Olet rauhallinen ja leppoisa tyyppi ja joskus sinulta puuttuu motivaatiota. Olet ennemmin valmis auttamaan ystävää kuin tekemään jotain itsesi hyväksi. Silloin tällöin sinäkin astut syrjään tavanomaiselta polultasi ja nautit sitäkin enemmän, kun yllätät muut ihmiset."

Tässä kuva, se ei ole keltainen, se tuntuu omalta tänään, tässä ja nyt.

Nautitaan kesää ja valoa <3

LOMA

[Tosiasiassa ihminen tarvitsee sopivasti haastavia tehtäviä  ja positiivista stressiä voidakseen hyvin. Anna Perho] 

Viisas lausahdus - ihan totta. Kesään ja lomaan ladataan usein suuria odotuksia. Ehkä eniten säähän. Kesä ei tunnu kesältä, eikä loma lomalta, ellei ole lämmintä ja aurinkoista. Onneksi jo yksikin hellepäivä saa usein unohtamaan mahdolliset edelliset harmaat tai sateiset päivät. Varmaan toiseksi eniten keskitytään itse lomaan, vapaa-aikaan, sen täydelliseen hyödyntämiseen sitten, kun se vihdoin alkaa. Haastavaksi tehtäväksi lomalla voi osoittautua pelkkä oleminen ja sen tuoma hyvä olo. Kaiken ehtii vielä toteuttaa! Monta kertaa - vapaasta nauttimisen ja pelkän olemisen! Tällä lomalla, jos loma meni jo, kokeile heti seuraavana vapaana hetkenä. Jokaisella seuraavalla lomalla. Päästä kroppa ja ajatukset vapaalle. Unohda etukäteen tehdyt minuuttisuunnitelmat, salli ajan kulua ja elä senhetkisen tuntemuksen mukaan. Tee tai ole tekemättä - niinkuin Annakin sanoo - sopivassa suhteessa.                       

Oikein hyvää ja nautinnollista kesää Sinulle <3 Voi hyvin <3

Robin Hood

HÄN

saa kukoistamaan

ihminen joka saa
joka päivä
sydämen sykkimään
saa hymyn huulille
olemalla hän

ihminen joka saa kuulemaan oman äänen
saa näkemään itsensä
sellaisena kuin on
arvokkaana

ihminen joka saa
kukoistamaan

HÄN

Jonakin päivänä minä

[[Jonakin päivänä kirjoitan sinusta runon,

jonakin päivänä vielä teen sen!

- ja silloin myös sanon mitä minulle todella merkitset:

iho iholta, sormi sormelta

lasken rakkautemme uurteet ja käänteet,

leikin todeksi muuttamat valat ja

sielun taivasta vasten suloisemmat sidokset...

Hannu Mäkelä]]

Kauniisti lausuttu. Hannu Mäkelän teksteissä on usein kohtia, jotka osuvat minuun. Kohahduttavat. Hän osaa käyttää sanoja minulle merkitsevästi. Niin kuin tämäkin. Samalla se kutsuu pohtimaan asioita; jonakin päivänä - siis milloin, sinä - kuka on sinä, runo - jokainen ihminen voi olla runo, runo taikka laulu, ja todellinen merkitys - mikä sen merkityksen tuo ja luo. Ja nuo merkitsevät pienet yksityiskohdat.

Jonakin päivänä minä vielä sen kirjoitan, kyllä, niin teen ja mietin, kuka silloin on tuo sinä. Voisin kirjoittaa monta runoa sinusta. Heti kun päätän kuka sinä on. Jos aloittaisin itsestäni, voinhan minäkin olla sinä, jos ajattelen itseäni ulkopuolisen silmin. On sekin tärkeää välillä ajatella itsensä iho iholta, sormi sormelta, rakkaudella, merkitsevästi. Se on oikeastaan tosi tärkeää. Voin kirjoittaa runon rakkaistani yhdessä tai jokaisesta oman. Mahdanko kirjoittaa ystävistäni, rinnallakulkijoista, niistä tärkeistä.

Voi. Jonain pävänä sen teen - ehkä jo huomenna!

Seinällä

[[ Älä pelkää epäonnistumista niin paljoa,
että se estää sinua kokeilemasta uusia asioita.
Pelokkaasti eläen lopussa ajattelemme:
olisi pitänyt, olisin voinut ja olisin osannut.
Louis E. Boone ]]

... Taulut, tai siis kuvat olivat nyt esillä. Se oli lähes yhtä kuin minä olen seinällä sillä hetkellä, kun hitaasti kävelin tilaa ympäri ja katselin niitä. Silloin tuntui hyvällä tavalla jännittynyttä odotusta. Ei enää kauhistunutta pelkoa. Tämä on kokeilu. Luotin järjen ääneen ja tiesin, että todellakaan mitään mahdotonta ei voi tapahtua. Se oli minulle hieno mahdollisuus. 

Muutaman kerran kävin katsomassa, miten seinillä eletään. Neljä viikkoa meni nopeasti, sitten hain taulut pois. Kiitollisena hain ne hetkeksi kotiin, mistä osa on jo jatkanut matkaansa maailmalle.

Yllätyin oikeastaan lähes kaikesta. Helppoudesta olla ja elää asian kanssa. Kiinnostuksesta. Ja innostuksesta. Myönteisestä palautteesta. Kommenteista, jotka pistän korvan taakse ja talletan sydämeen. Kannustuksesta jatkaa samaan malliin. Mahtavaa ja opettavaista!

Kiitos <3