K I I R E

Milloin sinulla oli viimeksi kiire?
Oikeasti kiire?
Siis Kiire kiire?
Niin kiire, että jotain katastrofaalista voisi tapahtua, ellet pääse ohi tuosta kiireestä tai selviä siitä. Tuollaista kuin kuvassa, siivet selässä, kädet levällään, jalat tuskin koskettaa maata, toinen jalka ainakin koko ajan ilmassa. Melkein kompastumassa omaan varjoon.


Milloin kiire loppuu, sittenkö kun olet perillä? Loppuuko kiire johonkin tiettyyn kellonaikaan? Vai sitten kun työ on tehty? Entä sitten kun kiire on ohi? Tuleeko sitten joku toinen kiire tilalle?

Eikö olekin helppo sanoa, piti tehdä sitä tätä ja tuota, piti mennä ja tulla ja olla. En ole ehtinyt, kun on ollut kiirettä. Tuleeko kiire juuri silloin, kun on pakko, täytyy tai pitää? Vai tuleeko kiire sen takia, kun on pakko, täytyy tai pitää? Miksi harvemmin on kiire, kun itse haluan ja tahdon jotain?
Miksiköhän kiireellä on jotenkin negatiivinen kaiku jo sanana? Vai onko? Onko silloin, jos et ole kiireeltäsi ehtinyt pysähtyä, tavata ystäviä tai olla läsnä. Entä jos ei tuota kaikkea kiireistä hommaa olisi ollutkaan, mitä olisi ollut sen tilalla, olisiko se ollut jotain muuta kiireellistä, vai olisiko silloin ollut kuitenkin se hetki aikaa vain olla ilman kiirettä. Tunnenko kiireessä tai kiireelliset asiat tai tekemiset jotenkin tärkeämmäksi?
Millaisia hyviä puolia kiireessä on? Joskus pieni kiireen tuntemisen tuoma paine saa oikeasti tekemään sellaista, mikä ei muutenkaan olisi ohitettavissa. Kiire voi tulla omien valintojen seurauksena tai se voi olla tapa. Ilman pientä kiireen tunnetta ei saa mitään aikaiseksi. Minä saatan keittää aamuisin kahvia ja lukea lehteä vilkuillen kelloa, vaikka on aikaa eikä ole pakkoa kiirehtiä. Se on sisäänrakennettu tapa lihasmuistissa. Toisaalta voi olla, että arvostan ja haluan tätä enemmän ja se menee nyt tuon toisen asian edelle. Tai annan jollekin muulle luvan määritellä mihin menen, milloin ja mitä teen. Kiireessä on monia mahdollisuuksia ja kaikilla on hetkensä. Paljon kysymyksiä, mietittävää. Joskus on hyvä pysähtyä ajattelemaan kiirettään.
Minulla on nyt kiireetön ja riittävä olotila, rauhallinen ja läsnäoleva. Myönteinen asenne tulee kuin sen myötäjäisinä. En ole saanut tätä lahjana, en pakettina postista. Joulupukki ei sitä pudottanut savupiipusta. Paljon olen kyllä tutkiskellut asioita ja tehnyt lukemattomia oivalluksia. Hyvänä apuna on ollut oma tahto ja monta tärkeää läsnäolevaa kanssakulkijaa.

Sinäkin voit valita. Nyt. Yhdessä.